Mats Ögren (redaktör): Sanningen om Sverige - en antologi om jobben som försvann. Bokförlaget DN 2006. 219 s.
"Nämn ett land som är bättre än Sverige!" Vaatimalla nimeämään yksikin Ruotsia parempi maa Göran Persson tukahdutti politiikkaansa kohdistunutta kritiikkiä. Perssonin Ruotsi oli ongelmista huolimatta maailman paras paikka elää, jos oli häneen uskomista. Virallisesti työttömiä oli vähän ja ne, jotka töitä kaipasivat saisivat niitä aivan kohta, kunhan äänestäisivät sosiaalidemokraatteja. Kurjasti ei ollut kenelläkään, ketään ei pakoteta siivoamaan muiden sotkuja, kiitos sosiaalidemokraattien. Työssäuupuneet pääsivät varhaiseläkkeelle. Valtion tilit olivat ojennuksessa, kiitos Göranin viisauden ja säästäväisyyden.
Totta toinen puoli. Ruotsi on monessa mielessä hyvä maa. Juuret sotien runtelemassa Suomessa antavat perspektiiviä, omat ongelmat tuntuvat mitättömiltä verratessa aiempien sukupolvien kokemuksiin ja siihen, millaiseksi elämä olisi mahdollisesti muotoutunut Suomessa, jos ei olisi tullut tänne meren taa onneaan koettamaan.
Jo pelkkä harppaus itänaapuriin paljastaa paljon pahempaa pahoinvointia. Alkoholin kyllästämät köyhien ruhot haisevat heräävien kaupunkien porttikongeissa, puistonpenkeillä ja kaduilla. Väkivalta rehottaa. Huono-osaisuus on Suomessa syvempää ja laajempaa, kipuaminen takaisin pohjamudista on hankalaa. Toki Suomessa on runsaasti opittavaakin. Koulujärjestelmä on kärkeä, kielivähemmistöjä kohdellaan kiitettävästi. Ruotsi rämpii kielivähemmistöjen ihmisoikeuksissa mutasarjassa, koulujärjestelmä ontuu huolestuttavasti.
Dagens Nyheter-lehden kustantama antologia Ruotsin taloudesta ja työstä onkin kutkuttavaa luettavaa. Kirjaseen ovat osallistuneet politiikan, talouden, yliopistojen ja lehdistön kärkinimet, silloista pääministeriä Göran Perssonia lukuunottamatta. Esipuheessa Göranin kerrotaan aluksi lupautuneen, mutta perääntyneen nähdessään kiusalliset kysymykset maan todellisesta taloustilanteesta. Hänellä ei olisi ollut vastauksia, toisin kuin tuolloisella oppositiojohtaja Fredrik Reinfeldtilla.
Lena Mellin kirjoittaa, että vuosien 1989-2003 välillä työllisyys väheni 380 000 hengellä 4,1 miljoonaan, siitä huolimatta, että väestö on kohisten kasvanut yhdeksään miljoonaan. Työllisyys toisin sanoen hupeni tuona aikana noin yhdeksän prosenttiä. Hänen mielestään tätä muutosta täytyisi pitää dramaattisena. Virallinen työttömyys on kuitenkin 1990-luvun alkuvuosista laskenut huikeasti runsaaseen viiteen prosenttiin. Miten tämä on selitettävissä? Hän laskee todellisen työttömyyden liikkuvan noin 8,2-20 prosentin välillä.
Aleksander Perski osoittaa miten Göran Perssonin kaudella ihmisiä lakaistiin tilastoista sairaseläkkeelle tai sairauspäivärahalle. Nouseva kurvi korreloi vuodesta 1998 eteenpäin selvästi työttömyyskorvauksella eläneiden laskun kanssa. 560 000 työikäistä oli vuonna 2006 sairaseläkkeellä, näistä 31,6 prosenttia alle viisikymmentävuotiaita. 2004 viidennes työikäisestä väestöstä elätti itsensä kokonaan erilaisilla tuilla (1 067 000). Fredrik Reinfeldt huomauttaakin osuvasti miten Göran Perssonin kaudella joka ikinen päivä laitettiin 140 ihmistä ennenaikaiseläkkeelle. Hänen laskujensa mukaan noin 1,5 miljoona ihmistä on tahtomattaan työmarkkinoiden ulkopuolella ja hän esittää ratkaisuksi juuri niitä toimenpiteitä joilla nykyinen hänen johtamansa hallitus on katkaissut työllistämättömän talouskasvun kierteen.
Monet kirjoittajat muistuttavat Göran Perssonin laittaneen valtion finanssit kuntoon etenkin kuntien, ja varsinkin naisten kustannuksella. Sillä saavutuksella itsensä suureksi valtiomieheksi kohottaneen Göranin ansiot ovat kyseenalaiset.
Vaikka kirjaan osallistuneet ovat yhteiskunnan kaikilta laitamilta, osoittaa se silti Ruotsin poliittis-taloudellisen eliitin yhtenäisyyden. Erot eivät ole ajatuksissa vivahteita suurempia. Osoituksena tästä on Johan Hakelius (Brorsor i barockstaten) taituroinut antologiaan osuvan satiirin. Systeeminvaihdon sijasta vaaleissa vaihtuikin sukupolvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti