maanantai 25. huhtikuuta 2011

Michael Halila: Roskaa. Luuserin päiväkirja

Michael Halila: Roskaa. Luuserin päiväkirja (http://roskafiktiota.blogspot.com/), 2011.

Netissä on ilmestynyt aikaamme raottava esikoinen.

Tautologisen töksähtelevästi käynnistyvä tarina piirtää kuvaa syrjäytetystä ja tämän taustasta. Yksikön kolmannessa persoonassa hakataan turhaan muuten hyvää alkua hajalle. Hän, hän, hän... Nimen saatua Luuserin päiväkirja saa sävyä. Yksikön ensimmäisessä persoonassa olisi jytkyä kuitenkin ollut luultavasti enemmän. Eikä päähenkilön etunimi Matti myöskään ole mikään mieliinpainuvan persoonallinen oivallus. Lauseenvastikkeitakin viljellään voimakkaasti.

Matti on armeijan keskeyttänyt espoolainen sivari Vantaan kaupunginkirjastossa. Työ stressaa ja keskeytyy masennukseen. Opinnot yliopistolla eivät edisty. Yksinäisyys ja väkivaltafantasiat riepottelevat. Suhde vanhempiin on etäinen. Tarinaa taustoitetaan lomittamalla lapsuutta ulkomailla nykyhetken kerronnan väliin. Se on kenties turhan osoittelevaa ja klassisen syyllistävää. Koulukiusaus toki järkyttää pienen ihmisen mieltä ja heijastuu kauas aikuisuuteen.

Matti on turvonnut hylkiöksi. Hän ei koe mitään omakseen. Hän on juureton. Eksynyt aikaamme, joka arvostaa pätemistä ja pärjäämistä - tiettyjen odotusten täyttämistä. Kukaan ei näe hänen sisälle. Hän on näkymätön.

Suhteet naisiin eivät ole täysin uskottavia. Tuskin tällaisella ihmiskohtalolla näin läheisiä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta on. Ei, vaikka vähäisiä ne ovat. Sinänsä vihaan sekoittuva halu tuntuu todelliselta.

Vähitellen syntyy paineita ravisuttavalle käänteelle. Sellaista ei tule. Loppu poikkaistaan ja jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Sinänsä nokkelasti.

Hyvää harjoitusta vahvalta kirjoittajalta. Joten tulevaisuudelta on lupa odottaa paljon. Kannattaa siis painaa nimi mieleen!