lauantai 18. kesäkuuta 2011

Matias Savolainen & Terhi Majasalmi: Vauraus ja taloudellinen riippumattomuus

Matias Savolainen & Terhi Majasalmi: Vauraus ja taloudellinen riippumattomuus. Varallisuusvalmennus Oy. 16 s.

Nettiin on putkahtanut viime vuosina mainioita talousblogeja, jotka käsittelevät henkilökohtaista taloutta. Näistä suositeltavia ovat muun muassa Saituri, Taloudellinen riippumattomuus, Varallisuusvalmennus ja Tarkan markan blogi. Ne täydentävät suomeksi julkaistussa talouskirjallisuudessa ammottavaa aukkoa. Suomeksi neuvotaan hälyttävän vähän oman talouden hallintaa. Englanniksi tarjontaa on todella runsaasti, eri asia on miten niitä on luettu ja ymmärretty - ei ainakaan Yhdysvalloissa ole kirjojen sisältöjä riittävästi sisäistetty, jos tarkistelee maan kotitalouksien tilaa.

Aktiivisimmat bloggarit muokkaavat ajatuksiaan myös jäsennetyiksi julkaisuiksi asti. Yksi hyvä vihkonen on Terhi Majasalmen ja Matias Savolaisen Vauraus ja taloudellinen riippumattomuus.

Siinä tiivistyy mielestäni melkein kaikki olennainen. Ensinnäkin pienilläkin tuloilla pääsee pitkälle. Perusperiaate, jota jokaisen luulisi suosivan, on kuluta vähemmän kuin tienaat ja laita erotus tuottamaan. Yksinkertaista, mutta vaikeaa monelle.

Oman talouden saa kuntoon kulukuurilla. Kannattaa kohdentaa kulutus olennaiseen ja karsia turha pois. Teemme päivittäin taloudellisia päätöksiä, jotka ovat vuositasolla merkittäviä. Itse vertaan iltapäivälehteen. Jos ostat arkisin ja viikonloppuisin iltapäivälehden, et köyhdy päivätasolla melkein mitään. Laskepa kuinka paljon pistät potaskaan vuodessa. Aivan. Satoja euroja. Kaikki roskiin. Samalla rahalla voisit matkustaa Keski-Eurooppaan pitkäksi viikonlopuksi tai sijoittaa edelleen vaurastuttamaan sinua.

Kirjoittavat muistuttavat, ettei kulutusluottoja kannata ottaa, koska siten maksat moneen kertaan ostoksesta. He toteavat, että negatiivinen kassavirta on kuitenkin käännettävissä positiiviseksi ja elämä avartuu. Onnea rahahan ei sinänsä tuo, mutta vähentää epävarmuutta ja turvattomuutta. Ainakin omalla kohdalla. Vaurastuminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Suomeen muuttaessa oma talous oli opiskelujen myötä kuralla. Ruotsissa olin alityöllistetty, enkä saanut tehdä töitä riittävästi vaikka haluja olisi ollut. Olin silti oppinut pitämään kulut kurissa, joten tulin toimeen vähällä. Silti opintolaina painoi varallisuuden reilusti pakkaselle. Välttelin lainaa viimeiseen asti, mutta lopulta sitäkin oli pakko nostaa.

Keskityin menoissa olennaiseen. Melko pian Suomeen muuton jälkeen ostin oman asunnon. Talouskriisi jylläsi pahimmillaan ja asuntojen hinnat polkivat maassa. Asuminen on ihmisen suurimpia pakollisia menoeriä, joten päädyin omistusasuntoon, jonka arvo mitä todennäköisemmin nousee pitkässä trendissä ja samalla asumiskulut laskevat kun velka vähenee. Lainaa sitä paitsi maksan vähemmän kuin vastaavan kokoisen kämpän vuokraa pitäisi.

Valitsin asuntoni lähiöstä hyvien kulkuyhteyksien päästä rauhalliselta alueelta, joten tyytyväinen olen ollut ratkaisuuni.

Toinen tärkeä menoerä on ruoka. Muutin ruokailutottumuksia entistä valikoivimmiksi. Itse asiassa tällä hetkellä ruokaan menee minulla vähemmän kuin opiskeluaikoina. Suunnitelmallisuus kannattaa. Laitan paljon ruokaa itse pakkaseen ja lähiluonnosta löytyy runsaasti täysin ilmaista suuhunpantavaa. Tiedän tuttavien ja sukulaisten naureskelevan kun keittelen esimerkiksi nokkoskeittoa, mutta se on terveellistä, ravinteikasta ja melkein ilmaista. On eri asia maksaa kymmenen senttiä päivässä lounaasta kuin kymmenen euroa. Vuositasolla kyseessä on merkittävät summat.

Kotoutumisessa työllistyminen oli tärkeää. Minulle kelpasi kaikki työ, joten päädyin vuokrafirman kautta varastoon arkitöihin ja monikansallisen firman palvelukseen siivousalalle viikonlopuiksi. Vuoden verran tein töitä seitsemänä päivänä viikossa. Minulla on kuitenkin ylempi korkeakoulututkinto ja onnistuin lopulta luovimaan itseni oman alan töihin suomen kielen opettajaksi maahanmuuttajille. Siivousalan työ säilyi harventuneena silti taustalla ja edelleen olen palkkalistoilla käytettävissä hätätuurauksiin. Siivousintoa on laimentanut paitsi kohonnut ansiotaso myös lisäopinnot joihin olen investoinut viime vuosina. Tahti on ollut hurjaa. Kiitos aikaisemman opiskelijakokemuksen ja seitsemänpäiväisten viikkojen aikataulutus luonnistuu ja tulosta syntyy.

Kaikki nämä ovat kuitenkin vasta defensiivisiä taktiikoita, joiden tarkoituksena on erottaa tuloista sijoitettavaa pääomaa. Aggressiivinen taktiikka edellyttää sijoittamista ja riskinottoa. Oma strategia näkee osakemarkkinat tärkeimmäksi tavaksi vaurastua. Kaikkea ei kannata pistää tietystikään osakkeisiin, myös puskureita pitää olla äkillisiin menoihin ja mahdollisia työttömyysjaksoja varten. Mikään kun ei ole varmaa tässä maailmassa. Kaikki voi muuttua hetkessä. Globaalisti talouden pilvet ovat mustat.

Joka tapauksessa olen valikoinut noin kaksikymmentä pörssiyhtiötä, joiden tulevaisuuteen uskon. Useimmat niistä operoi kansainvälisellä tasolla. Minimisijoitukseksi on vakiintunut noin tuhat euroa. Ostelen keskimäärin kerran kuukaudessa. Vaikka suorat sijoitukset sinänsä riittäisivät jo hajautukseksi, olen silti hakenut lisähajautusta indeksirahastoista.

Oman varallisuuteni ytimen muodostaa siis Seligsonin rahastot ja kolmen vakaan suuryrityksen osakkeet (Coca-Cola, McDonald´s ja Kone). Salkusta löytyy toki monen muun suomalaisen piensijoittajan kanssa surullisen kuuluisaa Nokiaa, joka on ollut sijoitushistoriani kehnoin investointi. Nokia muistuttaa miten tärkeää on hajauttaa sijoituksensa. Juomateollisuus on muutenkin huomattavasti läsnä salkussani. Coca-Colan lisäksi omistan pikkusiivun Carlsbergia ja Olvia. Vaatekauppaa edustavat H&M ja Stockmann. Hivenen eksoottisempia yhtiöitä edustavat Gazprom ja Millicom...

Miksi sitten säästän ja sijoitan? Jokaisen täytyy omalla kohdallaan selkeyttää ajatuksensa. Itse olen pähkäillyt, että tahdon taloudellista riippumattomuutta, pois palkkatyön kahleista. Omassa arvomaailmassa kaunokirjallisuus kuuluu ylimpään kastiin. Tahdon käyttää tulevaisuudessa yhä suuremman osan ajastani sen parissa. Sekä kirjoittaa että lukea sitä. Tietysti samalla nousee elintaso, vaikka huomaan pärjääväni melko vähällä.

En tahdo leveillä omalla (hitaalla) vaurastumisella, vaan haluan innostaa muitakin ottamaan itseä niskasta kiinni ja kohentaa ja kiinteyttää henkilökohtaista talouttaan. Hyvä talous on osa hyvää elämää hyvien ihmissuhteiden ja hyvän terveyden lisäksi. Kun on kokonaisuus kunnossa voi hengittää vapaammin ilman pahempia mielenterveydellisiä murheita.

Paremmalla taloudellisella suunnittelulla pärjää pitkälle. Se ei vaadi paljoa aikaa eikä vaivaa. Tuloksena on terveellisempi talous ja järkevämpi, kohdennettu kulutus.

Huvittavaa on, että vuoden 2008 finanssikriisin alla kirjoitin juttusarjan varautumisesta lähestyvään taloudelliseen puhuriin. Yritin tarjota sitä useaan mediaan tuloksetta syksyllä 2007. Toimitukset olivat sitä mieltä ettei heidän kuuntelijoita/lukijoita tällainen kiinnosta. Vastaavan sarjan tein kirjoittamisesta, mutta ei sekään innostanut. Omasta mielestä ihan kelpo kamaa ja kummankin ohjeita olen itse elämässäni soveltanut.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus! Olet mielestäni juuri asian ytimessä! Olen tehnyt saman oivalluksen omassa elämässäni ja ottanut tavoitteeksi taloudellisen riippumattomuuden. Jokainen voi itse miettiä miten paljon haluaa aikaa, vaivaa ja tämän hetken tulojaan uhrata tulevaisuuden vaurautta tai varmuutta luodakseen, joten ajatusmalli sopii jokaiselle. Tärkeintä sijoitustoiminnassa on mielestäni muistaa, että tärkein asia on sijoittaja itse ja ettei kukaan ole kiinnostunut sinun vaurastumisestasi, paitsi sinä itse. Siis SINÄ, eikä mikään rahoitusneuvoja tai asiakaspäällikkö.

Olisi hauskaa tietää miten asia on kohdallasi edennyt. Itse olen suunnilleen neljän vuoden jälkeen siinä pisteessä, että voisin elellä tiukalla kulukurilla kaksi kuukautta vuodesta tekemättä "palkkatyötä".

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Kiitos kommentista!

Olen tänä vuonna vähentänyt säästämistä ja sijoittamista. Rahaa olen ohjannut elintason korottamiseen. Elämässä on toki muutakin kuin pelkkä raha. Täytyy siitä nauttiakin.

Keväällä kävin kymmenessä maassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Alkusyksystä ostin uuden auton.

Mikäs tässä elintasoa kohottaessa kun yhtiöt ilmoittavat lisäosingoista ja osinkojen nostoista. ;)

Tiukalla budjetilla pärjäisin todennäköisesti useamman vuoden ilman ansiotuloja.