lauantai 7. kesäkuuta 2008

Maria Jotuni: Kun on tunteet

Maria Jotuni: Kun on tunteet. Otava 1993 (ensimmäinen painos 1913). 124 s.

Maria Jotunia pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden kärkinimistä, jonka tekstien tenho ei himmene. Ajanhammas on usein ankara eikä anna sääliä.

Kun on tunteet -novellikokoelma raastaa rakkauden arvet auki. Rakenteeltaan ne ovat suurelta osin dialogeja, joissa toinen nainen kertoo toiselle naiselle päättyneistä parisuhteistaan. Se unelmien kumppaniehdokas on syystä tai toisesta vahingossa lempattu ja tilalle tuli luuseri, jota nainen ei edes rakastanut, mutta kun yksinkään ei voinut olla. Oli myös naisia, jotka olivat valinneet sinkkuelämän, varttuneempia naisia jotka vamppasivat nuorukaisen...

Lyhyet tarinat ovat tarkkaan rajattuja. Yksityiselämästä ei nosteta liikaa katsetta yleiseen, vaikka naisen asemasta jauhetaankin novellien kautta. Keskitytään olennaiseen. Minimalismissaan ne hohtavat tälle vuosituhannelle. Lämminhenkisiä, mutta raakoja kuvauksia elämästä.

Kieli on vanhahtavaa, ilmaukset herättävät huvittuneisuutta nykylukijassa. Miljöö on maaseutua. Aihepiiri on kuitenkin kovin lähellä. Ihmisiä me olemme lopulta kaikki, aikakaudesta välittämättä. Kun meillä on ne hiivatun tunteet...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen aivan samaa mieltä: aihe on varmasti meitä kaikkia lähellä, tuntui Jotunin kieli kuinka vanhahtavalta tai siirapilta tahansa. Dialogin suhteen yhdyn myös samaan, sillä olen lukenut monen monituista Jotunin novellia ja lähes niissä kaikissa on aina vuoropuhelu - ainakin yksin mietiskelyä jos ei muuten. Mielestäni erityisesti nuorten pitäisi lukea Jotunin koskettavia rakkausnovelleja. Poikkean tosin tästä yleistetystä linjasta siten, että olen 17-vuotias poika ja luen Jotunia.