sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Oliver Sacks: Mies joka luuli vaimoaan hatuksi

Oliver Sacks: Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Tammi, 2012. 247 s.

Ihmismieli on arvaamaton. Aivot on herkkä elin, jonka pienilläkin vaurioilla on vakavia seurauksia. Pahinta on, jos ne on ilmaantuneet salakavalasti eikä itse tajua tarkkailevansa todellisuutta vääristyneenä.

Neurologian professori Oliver Sacksin klassikoksi väitetty kirja Mies joka luuli vaimoaan hatuksi koostuu paristakymmenestä potilaskertomuksesta. Ne ovat kuin esseistisiä novelleja, jotka purkautuvat tosi tapahtumista. Ne kuvaavat ihmismielen herkkyyttä. Siitä miten helposti liukuu normatiivisesta tavasta hahmottaa maailmaa.

Potilaat ovat muun muassa vanhuksia, kehitysvammaisia, autisteja, kasvainten kiduttamia, touretten syndroomasta ja korsakovin oireyhtymästä kärsiviä.

Kun on saanut elää oman käsityksen mukaan ilmeisen normatiivista elämää (senkin voi tietysti muut kyseenalaistaa), on vaikea huomata miten arvokkaita esimerkiksi aistit ovat tietoisuudelle. Kun joku niistä lakkaa toimimasta, ollaan uudessa maailmassa. Sen verran itsestäni tiedän, että luultavasti varhaislapsuudessa päähäni kohdistuneen voimakkaan iskun seurauksena olen osittain sokea. Aivoni eivät sitä käsitä vaan korjaavat automaattisesti kyseisen sokean alueen. Normaalissa arjessa siitä ei ole häiriötä, mutta tarkkuutta vaativissa tehtävissä todennäköisesti saatan möhliä esimerkiksi numerosarjoissa kun aivot täydentävät huomaamatta keskiosaa. Tavanomaisessa näöntarkastuksessa sokeuttani ei oikein havaita, vasta silmälääkärin perusteellisemmissa tutkimuksissa.

On myös harhaanjohtavaa määritellä mikä on normaali todellisuus. Jokainen meistä tulkitsee aistimaansa maailmaa hivenen eri lailla. Jokaisella on puutteensa, vajavuutensa ja vahvuutensa.

Aistimaailmaamme vaikuttavat sairaudet, päihteet ja vammat.

Sacksin kirja ei täysin vastannut odotuksia. Luettavaa se silti oli. Nimikkotarina oli koskettava kertomus miehestä, joka oli menettänyt otteensa erottaa ja tunnistaa kasvoja. Musiikki piti hänet elämässä kiinni. Muuten hän oli liukunut kummalliseen maailmaan.

Kirjassa on vaikeista muistinmenetyksistä kärsiviä, joiden elämä päättyi vuosikymmenten päähän ja tämä hetki on arvoitus, joka pyyhkiytyy heti pois. Osa jutuista on tahattoman hauskoja, useimmat surullisia kohtaloita kanssaihmisistä, joiden aistit ovat pettäneet.

Jos ei muuta niin kirja kannustaa kaikkia elämään hetkessä ja nauttimaan kokemastaan täysin sielun voimin, koska ei tiedä koska esimerkiksi syöpä muuntaa persoonallisuuden ja estää kokemasta todellisuutta täysipainoisesti.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa.

Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa. 2012 (2. uudistettu painos), 191 s.

Elämme valheessa. Meitä pyritään puijaamaan, me itse puhumme palturia. Pontimet voivat olla taloudellisia tai inhimillisiä kasvojen suojauksia.

Media suoltaa muunneltua totuutta. Toimittajilta unohtuu lähdekritiikki kiireessä tai tahallisesti, ettei hyvä juttu laimentuisi. Toisaalta joku taho voi haluta mustamaalata ja ajaa etujaan. Internet rehottaa epärehellisyyttä.

Ari Turusen kirja on katsaus ihmisyyteen. Turusen kirjan mukaan meidät sosiaalistetaan valehteluun jo lapsuudessa. Kasvamme valheeseen. Valehtelemme jopa itsellemme valehtelusta. Itsepetoksessa on helpompi elää.

Turusella on hauskoja huomioita valehtelun historiasta. Esimerkiksi Napoleonin tiedotteet olivat enemmän romaanikirjallisuutta ja sisälsivät toiveita asioista, joiden haluttiin olevan totta. Poliitikot puhuvat palturia paljon. Kun Neuvostoliitto ampui alas amerikkalaisen vakoilukoneen 1960 Yhdysvaltain presidentti vakuutti virallisesti kyseessä olleen reitiltä eksyneen säähavaintokoneen. Neuvostojohto puolestaan joutui selittelemään muutaman vuoden kuluttua vakoilukuvista paljastuneita ohjuslaivoja, jotka olivat matkalla Kuubaan. Alkuun neuvostoliittolaisten mielestä heillä ei ollut mitään tarvetta hakea sijoituspaikkoja valtakunnanrajojen ulkopuolelta.

Ihminen solmii sopimussuhteita, joita ollaan valmiita rikkomaan. Ihmisten organisaatiot muistuttavat apinaurosten kamppailua vallasta. Alfaurosten ympärille ryhmittäytyy mielistelijät ja itsepetoksessa rypevät, kunnes alfa syrjäytetään ja unohdetaan. Sitten taas juoruillaan ja valehdellaan. Ihminen teeskentelee alistuvansa. Esimerkiksi vuonna 1171 valitettiin Paaville suomalaisten epäluotettavuudesta. Suomalaiset kun uhan vallitessa vannoivat uskollisuutta kristinuskolle, mutta tilanteen hälvetessä hylkäsivät ja vainosivat pappeja.

Kilpailu muokkaa meitä juonikkaiksi. Epämääräisillä käsitteillä valehtelemme kiertoteitse. Kauniilla nimikkeillä johdetaan harhaan. Ranskan vallankumouksen jälkipyörteissä Yhteishyvän valiokunta hämärin perustein teloitti 35 000 ihmistä. Markkinoinnissa hyödynnetään järjestettyjä petoksia. Uutta muusikkoa tuodaan valokeiloihin palkattujen kirkujien ja pyörtyvien tyttöjen voimalla. Esimerkiksi Frank Sinatra aloitti uransa näin.

Juoruista johtaa lyhyt tie joukkopsykoosiin, joka voi olla tuhoisaa lynkkausta pahimmillaan.

Imartelulla pääsee pitkälle. Mutta johtajan kannalta on nyökyttelijöiden armeija ympärillä kuitenkin alku katastrofiin. Totuudenpuhujia tarvitaan, vaikka totuus tekee joskus kipeää. Ryhmä rankaisee toisinajattelijoita ja voi vaipua ryhmäitsepetokseen. Sokeudutaan tavallaan tahallaan.

Kelpo kirja kaikille!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Markku Henriksson: Kanada. Vaahteralehden maa

Markku Henriksson: Kanada. Vaahteralehden maa. Gaudeamus, 2006. 414 s.

Useimpien mielikuvat lienevät Kanadasta positiivisiä; vauras, hyvinvoiva, suvaitseva ja kaunis maa.

Henkilökohtaisesti Kanada on ollut lähellä sydäntä. Maa on ollut yksi vaihtoehto asuinmaaksi. Ainakin haaveissa. Kanadassa sanataiteeni on otettu vastaan parhaiten. Toistaiseksi ainoat palkinnot kirjoituksistani olen saanut sieltä päin. Unelmissa on ollut myös matkustaa mantereen halki rautateitse joskus. Tähän asti Kanada on jäänyt välilaskupaikaksi matkalla muualle. Viimeksi Halifax, huhtikuussa Toronto.

Markku Henrikssonin Kanada. Vaahteralehden maa tarjoaa suomuja silmiltä ravistelevan lukukokemuksen. Kanada ei enää näyttäydy yhtä monikulttuuriselta onnelalta, vaan kärjistyvän luokkajaon nurkkakuntaiselta anglo-ranskalaisen rasismin kyllästämältä identiteettinsä hukanneelta orvolta.

Henrikssonin kirja jakautuu karkeasti ottaen kahteen osaan: tietopuoliseen faktaosuuteen ja tunnepuoliseen matkakuvaukseen. Lisänä on Henrikssonin itsensä ottamat kuvat.

Kanada asutettiin varhain. On vaikea sanoa milloin ensimmäiset ihmiset tulivat, mutta nykyisessä Kanadassa on asuttu vähintään tuhansia vuosia. Eurooppalaisten tullessa Kanadan alueella asui kymmenkunta kansaa. Nopeasti suhteet kärjistyivät väkivaltaisuuksiksi ja alkuperäisasukkaita tuhottiin sekä verisesti että maahantunkeutujien tuomilla taudeilla.

Eurooppalaiset jakoivat uutta maata häikäilemättömästi alkuperäisasukkaista välittämättä. Levottomuutta lisäsivät eurooppalaisten keskinäiset kahinat, joihin alkuperäisamerikkalaisiakin värvättiin. Euroopan sodat heijastuivat Pohjois-Amerikkaan ja rauhan aikana rähinöitiin. Iso-Britannia paisui työntäen muita siirtomaamahteja pois. Voimatasapainoa muutti Iso-Britannian siirtokuntien sisällissota, jonka seurauksena Kanadan eteläpuolelle syntyi uusi valtakunta Yhdysvallat. Ranska vähitellen joutui luopumaan alueestaan ja tappelupukareiksi päätyivät Iso-Britannia ja Yhdysvallat, jotka kävivät toistensa kurkussa 1800-luvun loppuun asti - eikä vieläkään ole kokonaan saatu rajasta Kanadan ja Yhdysvaltojen välille selvyyttä.

On epäselvyyttä milloin Kanada varsinaisesti itsenäistyi. Onhan Kanadan valtionpäämies yhä Iso-Britannian kruununhaltija. Kivuliaan prosessin voidaan nähdä juontavan Yhdysvaltain itsenäistymiseen, jolloin imperiumin kannattajat jäivät rajan pohjoispuolelle. Erilaiset sopimukset ja käytännön realiteetit ovat muokanneet maasta valtion. Ehkä valtiollistumisen voi nähdä alkaneen ensimmäisestä maailmansodasta ja viimeistään vuoden 1982 perustuslaista. Toisaalta itsenäistymisprosessia voi ulottaa 1800-luvun dominio-järjestelyihin.

Kanadan talous pyöri pitkään tapulituotteiden varassa. Esimerkiksi ensimmäisen ryntäyksen Kanadaan toi kalastus, sitten turkikset. Kapitalistinen koneisto tunkeutui Kanadaan aseistautuneiden kauppayhtiöiden muodossa. Nämä kävivät taisteluja keskenään että alkuperäisasukkaiden kanssa. Alkuperäisasukkaat tungettiin reservaatteihin. Luontoa riistettiin niin, että kalat ja eläimet katosivat lähes kokonaan. Hävitys oli hurjaa.

Kaksi kieli- ja kulttuuripiiriä on ylimielisesti määrännyt Kanadassa unohtaen muut. Virallisesti Kanada oli alkuun kaksikielinen maa, 1970-luvulla määriteltiin protestien jälkeen maa monikulttuuriseksi. Juopa ranskankielisten ja englanninkielisten välillä on syvä ja ranskankieliset ovat olleet viimeiset vuosikymmenet hilkulla irtautua Kanadasta. Tulee vähän mieleen Ruotsi, jossa saa olla kuinka monikulttuurinen tahansa kunhan on sitä yhdellä, maan valtakielellä. Silti maa nauttii maineesta suvaitsevana. Toisaalta kaksikielisyydestä mieleen vertautuu Suomi.

Kanadan asutus on keskittynyt etelärajan pintaan ja maan yhdistää vesi-, rautatie-, ja maantieverkko. Kaupungit eivät ole suuria. Suurimmat suurten järvien kupeessa ja muodostavat miljoonien metropolialueen.

Talous on monipuolinen. Kaivosteollisuus on osin ehtynyt, mutta kanadalaiset ovat korkeastikoulutettuja ja omaa kulttuuriteollisuutta tuetaan vastavoimaksi yhdysvaltalaiselle kulttuuri-imperialismille. Kanadakin on kärsinyt maailmantalouden rakennemuutoksesta ja teollisuutta on hävinnyt. Köyhien ja kodittomien määrä on lisääntynyt. Väestönkasvu lepää siirtolaisuuden varassa. Ilman sitä väkiluku kääntyisi laskuun. Pisteyttämällä halukkaat valitaan maahanmuuttajista paremmisto.

Nimistö kertoo paljon valloittajien maailmasta. Osin nimistöön on sulautettu alkuperäisasukkaiden sanastoa - joskus väärinkuultuna ja äännettynä. Monet hauskat paikannimet säilövät uudisasukkaiden kommelluksia. Kanadakin tulee alunperin irokeesista ja tarkoitti ihmisen asumusta ja oli vain tietyn alueen nimi, josta laajeni myöhemmin tarkoittamaan koko valtakuntaa.

Hyvä kirja kaikille Pohjois-Amerikan historiasta ja oloista kiinnostuneille.