maanantai 28. helmikuuta 2011

Janne Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa

Janne Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino, 2002. 249 s.

Tämäkin kirja kuuluu tiedotusopin perusopintojen lukemistoon. Media on kuvien kyllästämä, ja meidän maailma on median kyllästämä. Siksi on tärkeää osata avata kuvia ja niiden viestejä.

Kuvilla muokataan käsityksiä ja synnytetään myyttejä. Niillä voidaan häivyttää ja niillä voidaan herättää huomiota. Janne Seppänen käy läpi niin uutiskuvia kuin mainoskuvia ja pistää miettimään merkityksiä kuvissa.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä kirja.

Risto Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatus joukkoviestinnän kysymyksiin

Risto Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatus joukkoviestinnän kysymyksiin. WSOY, 2003 (5. painos). 271 s.

Tämän mainion kirjan luin ensi kerran jo vuosikymmen sitten toimittajanraakileena. Nyt se tuli eteen opinnoissa. Suoritan tiedotusopin perusopintoja Tampereen yliopistossa harrastusmielessä. Tiedotusoppi on aina kiinnostanut ja alan kirjallisuuteen olen ahkerasti tutustunut. Vasta nyt päätin hommata myös muodollisen pätevyyden siitä. Tällä hetkellä toimin suomen kielen opettajana, mutta aiemmassa elämässä olen ollut niin toimittajana kuin päätoimittajana eri lehdissä Suomessa ja Ruotsissa. Tiedä vaikka joskus vielä sillekin uralla uudestaan eksyisi.

Joka tapauksessa Kunelius johdattaa alkuun historiaan, tuo sitten tähän päivään ja vie kaupallisuuden ytimeen pohtimaan peruskysymyksiä. Eniten luin tällä kertaa lukua kuusi joukkoviestinnän vaikutuksista ja mietin esseessä perussuomalaisten nousua gallupeissa. Päädyin osaltani tulkitsemaan Soinin poppoon menestystä hiljaisuuden spiraalin kautta. Tämän mekanismin merkittävyys näkyy silloin kun jokin ryhmä saa julkisuudessa uskomaan, että mielipiteet ovat kääntymässä sen hyväksi. Silloin tapahtuu tsunami. Ihminen luonnostaan tarkkailee muita ja haluaa olla samaa mieltä kuin muut.

Kuneliuksen kirja on oikeastaan yleissivistyksellinen kirja, jonka lukemisesta hyötyy itse kukin median kuluttaja ja tuottaja. Sen voisi liittää osaksi lukion viestintäkasvatusta.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Novellin vuodenajat

Novellin vuodenajat (toim. Pekka Tarkka), Amer-yhtymä Finnreklama 1987, 663 s.

Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elämässä aika on harmittavan tiukalla ja ahtaalta näyttää kesään asti. Tietysti päivityksiä auttaisi, jos luettavana olisi lyhyempiä teoksia.

Novellin vuodenajat kun on tuhti tapaus. 52 novellia 25 vuoden ajalta on kunnioitusta herättävä sukellus suomalaiseen tarinointiin. Kirjoittajien joukossa ovat kaikki kärkinimet 1970- ja 1980-luvulta, monet yhä aktiivisia kynänkäyttäjiä.

En voi väittää ihastuneeni kaikkiin. Novelleja ei myöskään voi lukea yhtä laukaten kuin romaaneja. Novellit vaativat pysähtymistä.

Olisi huutava vääryys niputtaa kaikkia samaan kategoriaan. Yhdessä ne kuitenkin maalaavat samansävyistä mielenmaisemaa. En innostunut erityisemmin maaseutukuvauksista, joita oli runsaasti etenkin vanhemman polven rustaajilla. Huomiota kiinnitti Puolan esiintyminen useammassa tekstissä tavalla tai toisella. Matkailu keskittyi Itä-Euroopan maihin, muuten mentiin kotikonnuilla.

Ennakkoluulot pitivät pintansa. Kirjailijat, joiden tuotanto on ollut vaikeasti nieltävää, olivat tässäkin kokoelmassa karvaita. Yleisesti ottaen taso oli korkeaa tai huikaisevaa. Työläisromantiikasta mentiin historialliseen draamaan. Käytännössä vain kunnon fantasia-, dekkari- ja skifityypit uupuivat lajikirjosta.

Mieleen painuivat ainakin Joni Skiftesvikin Kolme miestä Kostamuksessa, Veikko Huovisen Kasvissyöntikausi, Aulikki Oksasen Torsti, Jukka Pakkasen Halkeama, Pamela Mandartin Parin vaihto, Martti Joenpolven Halpa ammattimies, Timo T. Mukan Sankarihymni, Daniel Katzin Talo Sleesiassa ja Eeva Tikan Alumiinnikihlat.

Kokoelmien hyvänä puolena on, että ne yleensä innostaa tutustumaan lisää kiinnostavien kirjailijoiden tuotantoon. Kokoelmat ovat kivoja katsauksia kirjallisuuden kirjavaan kenttään.