lauantai 4. elokuuta 2007

Alpo Juntunen: Itään vai länteen? Venäjän vaihtoehdot

Alpo Juntunen: Itään vai länteen? Venäjän vaihtoehdot. Gummerus 2003. 348 s.

Alpo Juntusen Itään vai länteen? Venäjän vaihtoehdot -teoksen suurin ansio on venäläisen geopoliittisen keskustelun referointi.
Hieman huvittava piirre kirjassa on valtavan painoarvon antaminen Aleksandr Duginin fantasioille muun muassa suomalais-karjalaisesta oblastista/autonomisesta tasavallasta, joka olisi kuin entisaikojen haihattelijoiden punainen Suur-Suomi, joka olisi sidottu tiukasti moskovalaiseen komentotalouteen. Etenkin kun melkein samaan hengenvetoon myönnetään Duginin kuuluvan sivuraiteelle valtavirrasta ja poliittis-taloudellisen eliitin ymmärtävän Duginin pöllähtäneen imperialistisen idiotismin olevan vahingollista maalle.
Juntunen taipuu myös monesti putinistiseen historian tulkintaan, asettaa kyseenalaiseksi muun muassa epäilyt FSB:n osallisuudesta kerrostaloräjähdyksiin Moskovan alueella ja vähättelee oppositiota. Ehkä sokaistuneena Putinin lumosta hän antaa tästä rohkaisevan kuvan länteen suuntautuneena demokraattina eikä näe häikäilemättömyyttä teatraalisten kulissien takaa. Huikeasta talouskasvusta huolimatta Putinhan on ollut pahaksi Venäjälle. Talouden strategiset haarat on otettu takaisin valtion haltuun, lehdistö ja media ylipäätään on tukahdutettu. Turvallisuuspalvelut polkevat härskisti ihmisoikeuksia ja halveksivat demokratiaa.
Juntunen käsittelee monipuolisesti Venäjän etupiirejä, raja-alueita ja niiden taloutta ja geopoliittista ilmastoa. Tulehtuneita tilanteita on Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa, joissa öljyyn ja kaasuun sotkeutuvat etniset kiistat, hajonneet valtiot ja uskonnollinen fanatismi suurvaltapelin lisäksi. Kiina on myös paisuva uhka Venäjän vaikutusvallalle Kaukoidässä. Ja kiinalaiset aseistautuvat. Venäjällä ei ole asettaa riittävästi sotilaita puolustamaan roudan rikkauksia. Pelkällä massalla Kiina tahtoessaan jyrää Venäjän Uralin itäpuolelta.
Halutessaan miinuspuoleksi voisi laskea myös alkuperäiskielellä alkuperäisasussa olevan lähdeluettelon (myös tekstissä). Toisin sanoen siis kyrillisiä kirjaimia on runsaasti, eikä niitä ole latinalisoitu edes rinnalle, niin kuin usein on tapana. Mutta lähteitä on paljon ja laajalti aina johtavista venäläisistä sotilasaikakauslehdistä alkaen. Juntunen myös esittelee tärkeimmät venäläiset geopoliittiset tutkimukset.
Kirja herättää paljon ajatuksia, mutta tekee kyyniseksi julman, taloudellisesti laskelmoivan reaalipolitiikan edessä. Ruotsin (ja Suomen) Nato-jäsenyys alkaisi olemaan varsin suositeltava vaihtoehto.

2 kommenttia:

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Nato-jäsenyys näyttää todella järkevältä Venäjää ajatellen, muttei mitenkään fiksulta islamilaista terrorismia silmällä pitäen.

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Kamppailu uskonnollista terrorismia vastaan on tosiaan vaikeaa: se kun on hirvittävän monimuotoista ja syistä.

Esimerkiksi juuri islamilainen terrorismi suuntautuu pääsääntöisesti uskonveljiin islamilaisissa maissa. Niissä maissa sikiävät kouluttamattomat, lukutaidottomat massat ja tuloerot ovat valtavia. Vastuuttomat imaanit pystyvät puheellaan kiihdyttämään väkijoukkoja väkivaltaisiksi. Konflikteihin liittyy myös etnisiä ristiriitoja, kuten vaikkapa Pakistanissa Afganistanin rajoilla, jossa hallitus jahtaa eristäytyneitä heimoja.

Lännessä terroristien tausta on kärjistetysti väittäen toisenlainen. Toisenpolven koulutetut ja fiksut siirtolaisnuoret syyllistyvät järkyttäviin kauheuksiin.

Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa kaivataan vakautta ja turvallisuutta, panostusta koulutukseen ja mahdollisuutta sosiaaliseen ja taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Heikkoja yhteiskuntia pitäisi integroida konsensukseen ja ihmisille antaa vapauksia mielipiteiden vaihtoon.

Läntisiltä muslimiterroristeiltä on sen sijaan vaikeampi kaivaa maata jalkojen alta. Jotenkin pitäisi katkaista kehitys, joka johtaa yksilön vieraantumisen tuntemuksiin ja turvan hakemiseen uskonnollisesta fanatismista.

Kiihkoilijat ovat äärimmäisen itsekkäitä, heidän paisunut egonsa on sokaissut heidät pitämään itseään muita parempina ihmisinä, joilla on oikeus keinoja kaihtamatta johdattaa meidät muut johonkin utopistiseen parempaan. Sairaalloisen kapeassa, ahtaassa maailmassa ei ole tilaa muille näkemyksille tai tavoille elää. On vain yksi ja oikea totuus, jota on paukutettava uskottomille vaikka väkisin.

Miten sitten tällaisen ihmisen pystyy saamaan takaisin raiteilleen, kun he hakevat vahvistusta omalle oikeutukselleen pienistäkin vastoinkäymisistä ja kritiikistä!? Jokainen hyökkäys voimistaa heidän kilpeään, he uskovat vain lähimpiä lahkolaisiaan ja eristäytyvät yhä tiukemmin yhteiskunnasta. Syy terrori-iskulle saattaa löytyä käsittämättömien päätelmäketjujen kautta tapahtumista jossakin kaukaisessa paikassa.

Monesti he ovat vieläpä mukavia ja kilttejä, fiksuja ja hyvää tarkoittavia ihmisiä. He uskovat tosissaan tekevänsä meille muille hyvää ja pyrkivät ylivertaisuudessaan ponnekkaasti siihen. Me ei vain ymmärretä sitä, kun ei olla oikeita uskovaisia.