Mikael Niemi: Mannen som dog som en lax. Nordstedts 2006. s. 336
Pajala on nykyisin yksi Ruotsin tunnetuimmista paikkakunnista. Mikael Niemen kasvutarina Vittulajänkältä palkittiin Augustilla ja käännettiin monille kielille. Tarina sinänsä ei ollut kummoinen, rakenne suorastaan omituinen yläkehyksenä kielestään Himalajalle juuttunut mies muistelemassa lapsuuttaan Tornionjokilaaksossa, sen sijaan suosio tuli eksoottisuudestaan ja kielivähemmistötietoisuudestaan.
Kertomus miehestä joka kuoli kuin lohi menee tässä askeleen pidemmälle. Kirjan kantavana teemana on kielellinen kansanmurha ja Lapin ruotsalaistaminen.
Murhaa Pajalaan saapuu selvittämään nuori tukholmalaispoliisi, jolle selviää miten paljon pahaa svennomaani Martin Udde sai elämänsä aikana aikaan – jopa poliisille itselleen. Niemi valistaa lukijaa historiasta, suomen ja meänkielen asemasta ja tilasta. Hän myös herkuttelee ajatuksella että raja olisi vedetty vuonna 1809 kielialueen mukaisesti etelämpää Kalixista ja Malmikentän malmit tuoneet vaurautta Suomelle. Niemi tuo myös esiin kuinka paljon kulttuurisesti Tornionjokilaakso eroaa muusta Ruotsista.
Kirjaa on kritisoitu ehkä juuri kantaaottavasta kielipoliittisuudestaan, mutta sehän vain lisää yhden kerroksen lisää perinteiseen dekkariin ja parantaa soppaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti