VUODELTA 2006
Johanna Malmivaara: Dannemanin rakkaus, Finn-Kirja 2006 s. 143
Syksyn aikana on ilmestynyt monta mainiota ruosukirjaa. Yksi kärkikaartista on ehdottomasti Johanna Malmivaaran esikoinen, novellikokoelma Dannemanin rakkaus. Ainakaan sitä ei syksyn kirjasadosta kannata ohittaa olankohautuksella.
Osaa novelleista yhdistää toisiinsa teeman lisäksi henkilöhahmot. Keskeisinä aiheina hänellä ovat naiskohtalot ja rakkaus. Monet novellit kuvaavat julmaa miehistä maailmaa, jossa naiset joutuvat elämään. Tarinoissa liikutaan muun muassa kehitysmaissa ja entisajan Ruotsissa. Joitakin niistä voisi esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty hyödyntää hyvin rekrytointi-kampanjoissaan. Malmivaara sekoittaa taitavasti mystiikkaa ja käyttää kiehtovia näkökulmia todellisuuteen. Hänen tapansa aloittaa mitättömältä tuntuvasta yksityiskohdasta, luonnosta tai tapahtumasta ja paisuttaa se monitasoiseksi tarinaksi on oivallista.
Nimikkonovelli sukeltaa ruotsalaiselta hautausmaalta kauas menneisyyteen. Hän loihtii onnistuneesti historiallista draamaa kertoen tanskalaismiehen surullisen tarinan 1700-luvulta.
Novellissa Freja Malmivaara on ehkä parhaimmillaan. Siinä liikutaan toden ja tarun rajamailla kerrassaan kutittavasti, ulottuvuuksia on useita. Novellissa nivoutuvat voimakkaasti yhteen Malmivaaran vahvuudet: rakkaus, mystiikka ja taide. Lukija yllätetään miltein joka rivillä ja lopussa on huikea, arvoituksellinen liu´utus. Novelli ei myöskään ole helppo. Sitä pitää pureskella pidempään.
Malmivaaran novelleja lukiessa ei voi olla toteamatta hänen olevan selvästi kypsymässä yhdeksi eturivin ruotsinsuomalaiseksi kirjailijaksi.
Hän hallitsee kielen, rakenteen ja tarinan erinomaisesti.
Vähempää ei kai voisi häneltä vaatia kuin lisää luettavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti