lauantai 3. marraskuuta 2007

Modern Kurdish Poetry. An Anthology & Introduction

Rafîg Sabir, Kamal Mirawdeli & Stephen Watts: Modern Kurdish Poetry. An Anthology & Introduction. Uppsala University, Centre for Multiethnic Research 2006. 137 s.

Kurdinkielistä kirjallisuutta on käännetty vähänlaisesti ns. eurooppalaisilla kielille. Kyseessä on kuitenkin eräs maailman suurkielistä, jolla on syvät kulttuuriset juuret ihmiskunnan sivistyksen alkulähteillä. Kurdistanista kaikki kerran alkoi. Kaupungistuminen ja maanviljelys. Silti se on yksi uhanalaisista kieliryhmistä noin 25 miljoonasta käyttäjästään huolimatta.

Kurdit ovat jakautuneet monen valtion alueelle. Wikipedian mukaan suurimmat populaatiot ovat tietysti Kurdistanissa Irakissa, Turkissa, Syyriassa ja Iranissa, mutta isohkoja vähemmistöjä on useassa muussakin maassa, kuten Afghanistanissa (200 000), Ruotsissa (100 000) ja Saksassa (500 000 - 800 000). Etenkin Ruotsista on tullut tärkeä tukikohta kurdeille ja ruotsinkurdien vaikutus kieleen ja kulttuuriin on ollut erityisen suuri. Puhutaan jopa omasta koulukunnasta.

Runous on vanha genre kurdilaisessa kirjallisuudessa. Rafîg Sabirin mukaan siitä huolimatta on vaikea määritellä suullisen runouden muotoumisen ajoittumista. Hän toteaa kuitenkin monen laskevan sen muotoutuneen esi-islamilaisessa Kurdistanissa joskus 600-luvulla. Varhaisimmat kurdiksi kirjoitetut kirjalliset runot ovat 1500-luvulta.

Kukoistus on vaihdellut poliittisesta tilanteesta riippuen. 1500-luvulla perustettiin Kurdistaniin lukuisia puoli-itsenäisiä emiraatteja, joilla olivat tiiviit siteet ottomaaneihin ja persialaisiin. Kurdi oli emiraattien virallinen kieli.

Klassisessa kurdirunoudessa pidetään olevan kolme koulukuntaa, jotka edustavat eri dialekteja, murteita.
Botanin koulukunnan runoilijat rustailivat pohjois-Kurdistanissa 1600-luvulla Botanin emiraatissa kansallisista perinteistä. He antoivat runoudelle patrioottista suuntaa. Vaikutteita otettiin persialaisesta traditiosta ja runoudesta.
Ardelan koulukunta puolestaan vaikutti nykyisen Iranin puolella Ardelan emiraatissa 1600-1800-luvuilla. Sanandajin kaupunki oli keskuspaikka. Johtavan runoilijan Abdulrahim Mawlawin (1806-1882) pääteemana oli suufilainen rakkaus ikuiseen totuuteen, ja totuuden filosofinen etsintä, mutta hän oli tunnettu myös Kurdistanin luonnonkauneuden kuvauksista.
Bobanin koulukunta kirjoitti etelä-Kurdistanin kielellä soranilla 1800-luvun lopulla Babanin emiraatissa. Sulaimaniya oli tärkein kaupunki. He olivat innoatiivisia muun muassa kielikuvien suhteen ja monet myöhemmät kurdirunoilijat ovat seuranneet heidän jalanjälkiään. Samalla sorâni kehittyi etelä- ja itä-Kurdistanin kirjakieleksi.

Moderni kurdirunous kehittyi kontakteissa eurooppalaisten kanssa. Modernismi herätteli kansallisuustuntoja. Monet kurdi-intellektuellit seurasivat eurooppalaista kirjallisuutta ja virtauksia Kurdistania ympäröivissä maissa, etenkin Turkissa. Irakin Kurdistanista tuli tärkeä keskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Lehtiä julkaistiin runsaasti ja kansaa kutsuttiin oman valtion taakse. Perinteistä haettiin voimaa ja vanhoja symbolisia jo unohtuneita juhlia alettiin viettää uudelleen. Kansallisromanttinen henki kyllästi kurdirunoutta 1920- ja 1930-luvuilla. Haji Toufig Piremérd (1867-1950) oli tärkeimpiä ja uutterimpia hahmoja kurdikulttuurissa tuolloin. Hän oli kurdien Lönnrot ja Runeberg, jonka nostalginen, romanttinen runous ylisti kurdien kadonnutta kultaista menneisyyttä.
Mainitsematta ei myöskään voi olla Abdullah Gorania (1904-1962), joka uudisti keskeisiä kurdirunouden rakenteita. Hänen tavoitteenaan oli runous, jota tavallinen ihminenkin voisi ymmärtää.

1960-luvun jälkeen kurdeilla on ollut erityisen vaikeata. Valtiot ovat ahdistelleet ja terrorisoineet ankarasti. Esimerkiksi Irakin Kurdistanissa sodittiin verisesti, joka päättyi rauhaan 1970. Kurdit saivat itsehallinnon ja kulttuurielämä elpyi hiljalleen, vaikka muualla Saddam Husseinin Baath-hallinto runnoikin muun muassa kurdeja kovasti. Vuodesta 1991 he ovat käytännössä olleet itsenäisiä. Pakolaisuus on silti synnyttänyt esimerkiksi Länsi-Eurooppaan isoja kurdivähemmistöjä.

Antologian runot ovat pitkältä ajalta ja eri maissa tehtyjä, aivan viime vuosiin asti. Niitä on proosarunoista kansallisromanttisiin ja nationalistisiin, vasemmistolaisvaikutteisista modernin minimalistisiin.
Yhteistä niillä on oikeastaan vain se, että ne on kirjoitettu sorâniksi. Kirjoittajilla on usein vähintään ylempi korkeakoulututkinto kurdin kielestä, jostain eurooppalaisesta yliopistosta ja vähintään perusopintoja Irakissa tai Iranissa. Väitelleitäkin on. Leningrad pisti paikkana piikkinä silmään loppuosan esittelyistä.

Olisi huutava vääryys nostaa esiin vain muutamia runoja. Siitäkin huolimatta teen sen.

Kansallisromanttisista kaunein taitaisi olla tämä Abdullah Goranin tuotos:

Extracts from "Kurdistan"

Kurdistan: you are my abode, my abode of thousands of years
I have been nurtured by your valleys, summits and hummocks

My breath is full of the fragrant breeze of your highlands
My lips satiated by your snow waters; my gaze used to

The night of your silvery twilights reflecting on evening snow
My ears habituated to the music of your waterfalls pouring off

The high zones above the snow-line down to green pastuares
My tongue flowered with your beautiful speech,

With the words of your mountain songs,
With words of folktales told around fireplaces & the words of
your children´s lullabies

When blood stirs in my veins
It does so under the power of your love, I know.
Your love, my mother & mother of my fellow race, was
bequeathed to me from my ancestors

And it will be inherited by children and grandchildren
As long a Kurd survives in these high mountains.

And even if you are deprived of all these beauties
There is another beauty unique to Kurdistan

The sort of beauty that God´s artist hand has designed
beyond the talent of any craftsman

The sort of beauty that never grows old
In winter, spring, summer and autumn

It is the beauty of your formidable mountains
Your deep and still valleys, high summits, slippery clefts and
narrow ravines

Your green meadows, spurting streams, thick forests
Villages laid out and plains stretched from round hills

Cave-dwelling creatures & the fish in blue ponds
Your colourful birds & magnificent butterflies.


Melkein herahtaa kyynel silmäkulmaan, vai mitä? Todellista sanojen sinfoniaa.

Toinen, hieman modernimpi runo, joka kolahti, on Kamaran Mukrin käsialaa:

Short poems

(2)

I don´t regret what I have done
I knew from the start I´d be poor
Stress will never break my promise
Though I knew I´d face many battles
Because I know only sacrifice can
Bring light & beauty to our lives

1 kommentti:

Hasan Dohogu kirjoitti...

Kiitos hyvästä yhteenvedosta ja hienoista runoista.

Törmäsin artikkeliisi sattumalta ja lisäsin tiedon tästä jutusta kurdistan.fi-sivustoon:
http://www.kurdistan.fi/index.php/kirja-uutiset/138-modern-kurdish-poetry

Runojen merkitys korostuu varsinkin klassisessa kurdikirjallisuudessa. Vanhimmat nykypäivään saakka säilyneet runoteokset ovat käsittääkseni 1400-luvulta. Merkittäviä klassisia kurdirunoilijoita ovat mm. Ehmedê Batê (1417-1491), Ali Hariri (1425 – 1495), Sherefxan Bidlisi (1543 - 1599), Melayê Cizîrî (1570-1640), Feqîyê Teyran (1590-1660) ja Ahmedê Xanî (1650-1707).

Kurdien tunnetuin kansalliseepos Mem û Zîn [fi: Mem ja Zin, Ahmed Khani] on ilmestynyt äskettäin englanniksi. Lisätietoja tästä:

http://www.kurdistan.fi/index.php/kirja-uutiset/124-kurdien-kansalliseepos-qmem-u-zinq-on-kaeaennetty-englanniksi