Edgar Allan Poe: Ett fat amontillado. Bakhåll 2007. 95 s.
Jos yksi kirjallinen esikuva pitäisi nimetä, epäilemättä vahva ehdokas olisi amerikkalainen 1800-luvun kynävirtuoosi Edgar Allan Poe. Hän eli oudon, äkillisesti katkenneen elämän, kärsi häpeästä, köyhyydestä ja mielenterveydellisistä ongelmista, mutta jätti jälkeensä liudan merkillisiä, piinaavan tunnelman luovia tekstejä, jotka ovat erikoisen moderneja. Kummajainen olikin monen kirjallisuuden genren alkuunpanija, jonka vaikutus on näkyvä. Voisi jopa väittää jälkipolvien kirjallisuuden olevan tulkintoja Poen tarinoista.
Kun stereoissa soi Arvo Pärt, ulkona raivoaa pimenevässä illassa syysmyrsky ja kömpii sänkyyn peiton alle Poen novelleiden kanssa, ei täydellisyyden tuntu ole kaukana. Pois unohtuvat maailman murheet alta aikayksikön! Poe vie välittömästi mukanaan. Vaikka novellit olisikin lukenut jo ties kuinka monesti.
Ett fat amontillado -kirja sisältää Poen kauhunovellien klassikot, jotka ovat psykologista draamaa parhaimmillaan. Poe leikkii taitavasti mielen häilyvyydellä. Uutukaisen suolana lienee kuitenkin Poen runo kaksikielisesti; se on sekä englanniksi että ruotsiksi. Lopuksi on Poen analyysi The Raven / Korpen -runosta.
Jälkisanoissa Peter Glas puolestaan kertoo lyhyesti Poen kohtalosta, tuotannosta ja elämästä. Poe alkoi saamaan menestystä vasta viimeisinä elinvuosinaan, joten suosiosta nauttiminen jäi lyhyeksi. Se myös kilahti kirjailijan päähän ja hän ahdisteli lukuisia naisia stalkerina. Toisaalta seurapiirinaaraat lankesivat kohutun kuuluisuuden edessä ja viettelivät. Mutta huumeet ja alkoholi veivät miehen katuojaan. Poe katosi ryypiskelyreissulle ja löydettiin vasta parin päivän päästä toisen miehen vaatteissa. Mitä hän oli tehnyt viimeisinä vuorokausina elossa ollessaan ja miten päätynyt kadulle ruumiiksi on edelleenkin arvoitus. Sen sijaan väitetyt reissut Eurooppaan ja vangitseminen Pietarissa ovat huttua, jonka Poe keitti palatessaan nuorena armeijan leipiin selitykseksi poissaololleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti