Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin. Lukemisen taidosta. Tammi 1999. 272 s.
Ken ei ole Merete Mazzarellan kirjoihin vielä koskenut, tarttukoon niihin nyt! Mazzarella on intellektuellikirjailijoista nokkelimpia ja viittauksia kirjallisuuskenttään vilisee häkellyttävän pökerryttävästi hänen tuotannossaan. Mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa helsinkiläiseltä suomenruotsalaisen kirjallisuuden emeritiusprofessorilta?
Silloin en koskaan ole yksin. Lukemisen taidosta on kirjallisuuden eri kantteja ruotiva teos, joka huokuu analyysiä niin hänen omasta kirjoittamisestaan kuin muidenkin tuotoksista. Mazzarella pohdiskelee kirjailijan, kirjojen, kirjallisuuden, lukijan ja yhteiskunnan moninaisia rooleja. Sitä miten kirjallisuutta pitäisi ymmärtää ja miten teoksia voisi lueskella. Samalla kirja henkii käsityksiä ihmisyydestä ja olemisesta ajassa, ja on juureva katsaus kirjallisuudenhistoriaan, kirjallisuuden genreihin ja tutkimuksen koulukuntiin.
Monta on mielenkiintoista teosta, joita häveten pitää myöntää ettei vielä ole lukenut, mutta Mazzarella nostaa ne kiehtovasti esiin historian hämäristä.
Aivan vasta-alkajalle ei kirjaa voi suositella, mutta opuksia ja teoreettista keskustelua edes hivenen enemmän tunteville avautuu huikeita näkökulmia teoksiin. Ja teos karistaa tähtisadetta mestareiden yltä. Ihmisiä ne kirjailijatkin ovat, mutta paikoin jopa poikkeavan kummallisia ja traagisen inhimillisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti