Richard Buxton: Den grekiska mytologins värld

Richard Buxton: Den grekiska mytologins värld. Prisma 2007. 256 s.

Antiikin Kreikka on läsnä ajassamme. On vaikea ymmärtää nykytodellisuutta, jos ei tiedä taustoista. Richard Buxton on kirjoittanut selkeän, syventävän ja laajan teoksen kreikkalaisista mytologioista, joka tarkastelee niitä usealta kantilta. Kuvia on runsaasti, kartat auttavat paikallistamaan tapahtumapaikkoja ja mielikuvitus lähtee lentoon vähemmästäkin. Lopuksi Buxton kuvailee miten roomalaiset sulauttivat kreikkalaisten taruston kulttuuriinsa ja miten antiikin kreikan kulttuuri vaikuttaa meidän päivinä kulttuuriin.
Tässä ei ole tilaa referoida kirjan värikästä sisältöä, mutta voisi yrittää vetää esiin pääviestin: antiikin kreikan mytologiat olivat rikas ja kekseliäs tarusto, joka kasvoi ja muuntui koko ajan imien vaikutteita lähialueidensa kansoilta ja integroiden siirtolaisten kulttuureja. Sadoilla saarilla kerrottiin tarinoita, jotka olivat ristiriidassa keskenään: mitään virallista ja yhtenäistä totuutta ei ole. Tarinoilla oli monia tehtäviä. Kaupunkien ja saarien asukkaat tarvitsivat juuret, siksi kehiteltiin luovia myyttejä menneisyydestä ja ensimmäisistä asukkaista. Runoilijoita kannustettiin tähän ja kuorolaulukilpailut kukoistivat.
Suomalaisten kulttuuriin löytyy yllättäviä yhteyksiä, jos alkaa pohtimaan. Esimerkiksi Lähi-idän kansojen Baal-myytti ukkosenjumalasta näyttää siirtyneen kreikkalaisille Zeus-jumalaksi. Läntisessä Suomessa ja Keski-Ruotsissa asuneelle vasarakirveskansalle tärkeä jumala ilmeisesti oli Perkunas (eli Perkele eli Ukko ylijumala eli Thor) joka tulistuessaan huitoi sauvallaan taikka nuijallaan taikka vasarallaan niin että jyrisi. Kreikkalaisilla oli myös meren jumalat kuten suomalaisilla kai vasarakirveskansan jäämistönä Ahti, ja metsässä hämäläisillä valtaa piti Tapio, karjalaisilla Hiisi. Eikä tontutkaan olleet kreikkalaisille vieraita: myös heillä koloissa ja lähteissä oli esimerkiksi nymfejä. Eivätkä myöskään Väinämöisenkään kaltaiset laulavat sankarit olleet kreikkalaisille vieraita. Tiedä sitten mitä kautta ovat pohjolan perukoille lainautuneet tai päinvastoin! Ja kristinusko on vain sekoittanut kulttuurista pakkaa lisää. Onhan esimerkiksi joulupukki lähtöisin kristillisestä perinteestä nykyisen Turkin alueelta ja jostain kumman syystä suomalaiset ovat sen omineet ja vieraannuttaneet kauaksi alkuperäisestä yhteydestään. Monikulttuuria aidoimmillaan.