perjantai 18. toukokuuta 2007

Berättelser om jobbet och livet i Dagens Arbete. Kampen. Sorgen. Kyssen

Dagens Arbete: Berättelser om jobbet och livet i Dagens Arbete. Kampen. Sorgen. Kyssen. Atlas 2006. 159 s.

Kymmenvuotiaan Dagens Arbete –lehden parhaimmat reportaasit on laitettu kansien väliin.
Avausartikkeli Karlskogasta on journalismin riemuvoittoa. Reportaasissa (Kanonens tid är ute) liikutaan yksityisestä yleiseen ja piirretään kuluneelle kehitykselle historialliset taustat. Karlskoga oli kuin Ruotsin kylmän sodan Pietari. Sotateollinenkompleksi kukoisti ja työllisti, 1990-luvun vaihteen mullistuksissa tuotanto romahti ja kriisi oli akuutti. Karlskogassa Bofors oli mahtitekijä ja liittoutunut hallitsevien sosiaalidemokraattien kanssa. Kaupungin tulevaisuus pistettiin pelkästään kanuunoiden varaan. 1990-luvun lopussa Dagens Arbeten vieraillessa kaupungissa puhalsivat uudet tuulet vaikka työttömyys olikin edelleen ankaraa. Juttu on talous- ja sosiaalihistoriaa opettavimmallaan!
Myös ruotsinsuomalaiset ja suomalaiset ovat näkyvästi kirjasen artikkeleissa esillä. Kuva on vain varsin kapea.
Autoteollisuuteen työllistyneen Ainon tarina (Aino i väntans tider) Kuusamon peräkyliltä Göteborgiin on antoisaa luettavaa ja on samalla hieno siivu ruotsalaista ja ruotsinsuomalaista historiaa. Tarina taustoittaa mainiosti suurta muuttoaaltoa ja sen vaikutusta Ruotsin talouteen monelta kantilta. Mukana on myös ankara globaali kilpailu ja sen inhimilliset seuraukset.
Sitten on tietysti reportaasi (Kampen mot skammen) ruosumiehestä, joka surmasi keittiöveitsellä työkaverinsa juopottelun päätteeksi. Hänen kohtaloaan surkuteltiin, miestä kun ei jostain syystä huolittu vankilan jälkeen enää töihin takaisin.
Outokumpu todetaan vain voittoja ajattelevaksi hirmuiseksi kapitalistiksi, jonka toiminnassa ei logiikka jyrää. Yhtiö ajoi Västeråsista ostamansa kupariputkitehtaan alas ja siirsi tuotannon Espanjaan. Reportaasissa (Flyttade sitt jobb till Spanien) kerrotaan miehestä, joka kävi opettamassa työtehtävät espanjalaisille. Hän kauhisteli suomalaisyhtiön kulttuuria, jossa työntekijät elävät jatkuvassa pelossa, ammattiliitot on murjottu maanrakoon ja tekniikat ovat aatamin aikaisia. Työsuojelusta ei suunnilleen olla kuultukaan. Vain voitot ovat yhtiölle tärkeitä.
Kaikki jutut eivät ole yhtä herkullisia, mutta kirjanen on varmasti aarreaitta monille talous- ja sosiaalihistoriasta innostuneille.

Ei kommentteja: