Joseph O´Connor: Redemption Falls. Harvill Secker 2007. 458 s.
Viisi romaania kirjoittaneen irlantilaisen Joseph O´Connorin näytöt ovat vakuuttavia. Hän painii kirjallisuuden raskaassa sarjassa. Mies on erikoistunut irlantilaisten siirtolaisten kohtaloihin Amerikassa ja todellisen läpimurtonsa hän teki Star of the Sea -romaanilla, jossa matkustetaan laivalla New Yorkiin. Redemption Falls on Star of the Sean itsenäinen jatko. Siinä tapahtumat kulminoituvat Amerikan sisällissotaan, etenkin Redemption Falls –nimiseen kuvitteelliseen pikkukaupunkiin villissä lännessä Kanadan rajan tuntumassa.
Redemption Falls on polyfonista sanojen sinfoniaa. Aikatasoja on noin sadan vuoden väliltä, kertojia ja sivuhenkilöitä on niin runsaasti ettei laskupää pidä. Kirja jakautuukin 77 lukuun sekä epilogiin. Kaoottisuudesta huolimatta palaset löytävät paikoilleen. O´Connor vyöryttää tyylejä ja vaihtaa näkökulmia tiuhaan. Hän harrastaa vivahteikasta koodinvaihtoa ja käyttää muun muassa espanjaa, saksaa ja ranskaa. Hän hyppii runojen, kirjeiden, suoran kerronnan, kuulusteluiden, haastatteluiden, vakoilijaraporttien, kirjojen ja lehtijuttujen välillä. Mikä parhainta: hän esimerkiksi uskaltaa keskeyttää kerronnan röyhkeästi toteamalla kaikkitietävänä kertojana, ettei halua seuraavaa kohtausta kirjoittaa. Nuori nainen on kyseisessä luvussa lainsuojattomien vankina.
Teosta ei voi ahmia, sitä täytyy sulatella. Lopputulos on mykistävä.
Rakenteellisesti teosta voisi verrata oopperaan. Siinä kulkee limittäin useita soolokertomuksia ja välillä ryöpsähtää kuoronlailla kakofonisia ryppäitä.
Näin. Näin pitää historiallista kaunoproosaa kirjoittaa.
Käsittääkseni O´Connoria ei ole suomennettu eikä ruotsiksikaan taida löytyä kuin yksi hänen kirjansa. Kustantajana patistaisin kääntäjiä. Joseph O´Connor kun on aikamme huippunimiä, joka tulee jäämään maailmankirjallisuuden kaanoniin.
Viisi romaania kirjoittaneen irlantilaisen Joseph O´Connorin näytöt ovat vakuuttavia. Hän painii kirjallisuuden raskaassa sarjassa. Mies on erikoistunut irlantilaisten siirtolaisten kohtaloihin Amerikassa ja todellisen läpimurtonsa hän teki Star of the Sea -romaanilla, jossa matkustetaan laivalla New Yorkiin. Redemption Falls on Star of the Sean itsenäinen jatko. Siinä tapahtumat kulminoituvat Amerikan sisällissotaan, etenkin Redemption Falls –nimiseen kuvitteelliseen pikkukaupunkiin villissä lännessä Kanadan rajan tuntumassa.
Redemption Falls on polyfonista sanojen sinfoniaa. Aikatasoja on noin sadan vuoden väliltä, kertojia ja sivuhenkilöitä on niin runsaasti ettei laskupää pidä. Kirja jakautuukin 77 lukuun sekä epilogiin. Kaoottisuudesta huolimatta palaset löytävät paikoilleen. O´Connor vyöryttää tyylejä ja vaihtaa näkökulmia tiuhaan. Hän harrastaa vivahteikasta koodinvaihtoa ja käyttää muun muassa espanjaa, saksaa ja ranskaa. Hän hyppii runojen, kirjeiden, suoran kerronnan, kuulusteluiden, haastatteluiden, vakoilijaraporttien, kirjojen ja lehtijuttujen välillä. Mikä parhainta: hän esimerkiksi uskaltaa keskeyttää kerronnan röyhkeästi toteamalla kaikkitietävänä kertojana, ettei halua seuraavaa kohtausta kirjoittaa. Nuori nainen on kyseisessä luvussa lainsuojattomien vankina.
Teosta ei voi ahmia, sitä täytyy sulatella. Lopputulos on mykistävä.
Rakenteellisesti teosta voisi verrata oopperaan. Siinä kulkee limittäin useita soolokertomuksia ja välillä ryöpsähtää kuoronlailla kakofonisia ryppäitä.
Näin. Näin pitää historiallista kaunoproosaa kirjoittaa.
Käsittääkseni O´Connoria ei ole suomennettu eikä ruotsiksikaan taida löytyä kuin yksi hänen kirjansa. Kustantajana patistaisin kääntäjiä. Joseph O´Connor kun on aikamme huippunimiä, joka tulee jäämään maailmankirjallisuuden kaanoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti