Anders Norborg: I fyrverkeriernas tid. Leopard 2007. 524 s.
Anders Norborgin romaani I fyrverkeriernas tid ilmestyi alunperin reaaliaikaisena blogina. Ehkä sen vuoksi siitä puuttuu selkeä juoni ja teos hapuilee melkoisesti. Siitä lähtee kehittymään lukuisia torsoja, jotka eivät johda mihinkään. Toimittamattomuus iskee silmään. Liki puolet pois ja romaani olisi ollut kamppailemassa kärkikahinoissa Augustista.
Parin sadan sivun jälkeen alkaa lukeminen tympäisemään. Romaani ei tunnu etenevän mihinkään. Sata sivua eteenpäin ja alkaa hirmuinen kaasutus. Pohdiskeleva ote muuttuu räjähtäväksi toiminnaksi. Hallituskanslian bloggaavan virkamiehen tylsä elämä saa äksöniä. Mutta samalla saa touhu yhä epäuskottavampia piirteitä ja maailmalla ravataan yhtenään.
Norborg käyttää kiehtovaa kieltä ja keksii koko joukon kumman osuvia kiertoilmauksia. Valitettavasti synonyymit jäävät kouralliseen, joita hän toistaa kiusallisen puuduttavasti.
I fyrverkeriernas tid ei kehity silti täysimittaiseksi thrilleriksi jota lukija odottaa, vaikka edellytyksiä olisi vaan se kompuroi kömpelöön loppuun.
Henkilöhahmot eivät myöskään ole uskottavia. Jotkut niistä jäävät turhankin etäisiksi ja sumuisiksi. Esimerkiksi vaimo on tällainen. Päähenkilön ajattelumaailma vastaa vasemmistoälymystöä. Taustaltaan ja elintavoiltaan hän on yläluokkaa. Ehkä romaanin loppuosan voisi tulkita päähenkilön mielenterveyden järkkymisellä, teos kun saa vauhtiin päästessään paranoidisia piirteitä.
Kaikesta huolimatta tätä kirjaa kannattaa lueskella. Sen parissa vierähtää kyllä ilta jos toinenkin. On sitä kirjoitettu huonompiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti