Björn Nilsson: Nära relationer. Introduktion till relationspsykologi. Liber 2007. 191 s.
Jos jotakin kirjaa voisi suositella kaikille, niin tätä. Ihmisenä oleminen kun ei ole niitä kaikkein helpoimpia asioita. Kaikenlaisia huuhaa-oppaita on markkinoilla paljon, Nilssonin kirja kattaa ja pohjautuu tuoreimpaan psykologiseen tutkimukseen. Pelkästään jo siksi esimerkiksi kirjailijoille se on erittäin hyödyllistä tavaraa.
Kirjassa käsitellään niin ystävyyttä, rakkautta ja ihastumista, mustasukkaisuutta kuin eroa ja yksinäisyyttäkin.
Siinä revitään rikki myyttejä miesten ja naisten välisistä eroista. Emme me ole tutkimusten mukaan kovinkaan erilaisia sukupuolen takia, erilaisuudet ovat sen sijaan enempi yksilöllisiä, me olemme kaikki persoonallisia yksilöitä.
Länsimaisessa kirjallisuudessa ja viihteessä korostuu romanttinen rakkaus. Romanttisen rakkauden ihanteen mukaan se olisi suuria tunteita ja onnea. Mutta rakkaus ja kiintymys ei ole vain sitä, se on paljon muuta ja enemmän.
Parisuhteessa tärkeintä on keskinäinen kommunikaatio ja kyky nostaa ongelmat tarvittaessa pöydälle, ennen kuin tilanne on tulehtunut kestämättömän tukalaksi. Toista ihmistä ei voi omistaa eikä hallita, onnistunut pariutuminen ei ole yhdentymistä vaan pikemminkin kahdentumista, jossa kumpikin ovat tasavertaisia toisiaan tukevia yksilöitä yhteisin haavein ja tavoittein.
Onnistuvan parisuhteen kannalta myös samankaltainen sosiaalinen tausta ja persoonallisuus ovat olennaisia.
Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan yksinäisiä. Toiset vain saattavat olla sitä emotionaalisesti tai fyysisesti enemmän. Yksinäisyys on ensisijassa henkistä ja emotionaalinen yksinäisyys saattaa laukaista kierteen fyysiseen yksinäisyyteen. Ikävät kokemukset läheisyydestä saattavat sulkea ihmistä ja tehdä tämän epäluuloiseksi. Epäluuloisuus johtaa uuteen torjuntaan ja entistä syvempään yksinäisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti