Ivan Turgenjev: Rudin. Ruin 2006. s. 237
Vanhojen venäläisten klassikoiden parissa ei pitkästy.
Turgenjevin Rudin alkaa miltei yltiöromanttisesti, saa kehittyessään särmää ja loppuu traagisen kauniisti barrikadille Pariisiin vuonna 1848. Uusruotsinnetun teoksen kieli on modernisoitu ja helpottaa huomattavasti nykylukijan ymmärrystä.
Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien ja kirjailijoiden valittaessa vaikeuksistaan, antaa katsaus venäläisten kirjailijoiden olosuhteisiin 1800-luvulta (saati sitten 1900-luvulta) toivoa. Ruosukirjailijoita ei sentään ole tuotantonsa takia teljetty telkien taa taikka karkotettu erämaahan. Kustantajien puutetta itkevät voivat lohduttautua sillä, että useimmat venäläisetkin mestarit julkaisivat tuotantonsa aluperin omakustanteina eikä levikki ollut hurjaa.
Ivan Turgenjev ei ole tästä joukosta poikkeus.
Tsaarin hirmuhallinto yritti kampittaa hänenkin kirjailijanuraansa minkä pystyi.
Silti syntyi nerokkaita teoksia.
Sellaisia kuin Rudin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti