Markku Turunen: Hyvä Joel. Gummerus 2006. 307 s.
Elämäkertakirjoista ei oikein tiedä miten niihin suhtautuisi. Ne ovat silti kirjallisuuden keskeistä aineistoa. Kuninkaista ja sankareista on satuiltu kautta aikain, ja niiden uskottavuus on toisinaan varsin vähäistä.
Kirjoittamalla toisesta, jo edesmenneestäkin ihmisestä biografista proosaa ollaan heikoilla jäillä. Vaarana on kuvattavan ihmisen leimautuminen ja tapahtumien vääristyminen. Siksi tämän tyypin kirjat täytyy ottaa enempi viihteenä.
Markku Turunen on perehtynyt Joel Lehtosen, yhden suomalaisen kirjallisuuden klassikon elämään antaumuksella ja herättänyt sanataiteilullaan tämän henkiin. Outo sanajärjestys lauseissa ja kömpelö dialogi haittaa lukuelämystä mutta silti saa varsin syvällisen kuvan mestarikirjailijan kaoottisesta ja sairaalloisesta elämästä. Joel Lehtonen monien muiden tapaan vietti ison osan elämästään ulkomailla juurtumatta varsinaisesti mihinkään.
Kirja jää kuitenkin paikoin puutteelliseksi. Siinä ei käsitellä Lehtosen lyhyeksi jäänyttä opiskelijaelämää. Lehtonenhan erotettiin yliopistosta vain vuoden jälkeen osallistuttuaan kutsuntalakkoon 1902. Hänen itsemurhansa vuonna 1934 on silti kuvattu kauniisti, samoin hänen suhteensa rouva Sylvia Avellaniin ja Lydia Thomassoniin.
Jos ei muuta, niin kirja saa ainakin tarttumaan Putkinotkoon uudestaan. Se asettuu toisenlaiseen valoon tämän kirjan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti