Torbjörn Forslid: Varför män. Om manlighet i litteraturen. Carlssons 2006. 213 s.
Malmössä mellakoidaan siirtolaislähiössä, Yhdysvalloissa siirtolaisopiskelija ampuu yli kolmekymmentä ihmistä. Miehinen pahaolo saattaa purkautua käsittämättöminä väkivallantekoina, kärsijöinä ovat usein sivulliset. Siirtolaisuuden osittain aiheuttamat ulkopuolisuuden ja vierauden kokemukset laukaisevat yhdessä yleisen miehisyyden identiteettikriisin kanssa joskus tuhoisia tapahtumasarjoja.
Miehelle tarjottavat roolit ja vaatimukset nyky-yhteiskunnassa hämmentävät ja miehisyys on monelle hankalaa. Täytyy välttää ettei vain vahingossakaan ole muiden mielestä knapsu, kuten Mikael Niemi asian toteaa. Varsinkin kun talous- ja sosiaalihistoria on osoittanut miten miesten ja naisten roolit, tavat ja työt ovat vaihtuneet kuin vuoristorata. Ja kun psykologinen tutkimus on osoittanut ettei miesten ja naisten välillä ole käytännössä suuria eroja (Janet Shibley Hyden mukaan vain kolmella osa-alueella on havaittavia eroja ja taipumuksia: aggressiivisuus, fyysinen aktiivisuus ja seksuaalisuuden tietyt muodot. Silti 95 prosenttia miehistä ei ole väkivaltaisia, se kasautuu pienelle porukalle).
Kun ei muuten pysty pätemään, alemmuudentunto kompensoituu aggressiivisella macho-kulttuurilla, muskeleilla, väkivallalla, rikollisuudella, kaupallisten tavaramerkkien ja homososiaalisten jengimerkkien näyttelyllä.
Vaikka Malmössä kyseessä on ilmeisesti kollektiivinen typeryys ja Amerikassa yksinäisen häiriintyneen paisuneen egon paranoidisen vihan nostattama laajentunut itsemurha, ovat juuret johdettavissa miehisyyden kriisiin.
Torbjörn Forslid lähestyy miehisyyttä populaarikulttuurin ja kirjallisuuden kautta. Forslid jakaa kirjansa kuuteen lukuun.
Erityisen mielenkiintoisesti Forslid käsittelee Malmöä kuvailevaa kirjallisuutta.
Malmö on kaupunki, jossa luokkaristiriidat ovat kärjistyneet pahasti. Alueet ovat segregoituneet rikkaiden ja äärimmäisen köyhien slummeiksi. Joillakin alueilla, kuten juuri Rosengårdissa enemmistö ihmisistä elää toimeentulotuilla. He asuvat ahtaasti, lapsia on paljon. Enemmistöllä on ulkomaalainen tausta, heillä on heikko koulutus. Syrjäytyminen on laaja-alaista. Ongelmavyyhdet ovat moninaisia. Tämä nostattaa katkeruutta ja luokkakantaista vihaa hyväosaisia kohtaan.
Parhaillaan pyörivän Manpowerin televisiomainoksen mukaan esimerkiksi yli puolet malmölaisista taksikuskeista on akateemisesti koulutettuja maahanmuuttajia. Mainos kysyy onko tosiaan niin vaikeaa ajaa taksilla Malmössä, että siihen vaaditaan opiskelua yliopistossa.
Forslid kuvaa muun muassa Torbjörn Flygtin Underdogin kautta tätä ympäristöä ja kasvua mieheksi siinä. Flygtin kirjan päähenkilö on ”valkoista roskaväkeä”, joka kaikesta huolimatta tekee klassresan. Päähenkilö tiedostaa oman ulkopuolisuutensa molemmissa luokissa. Hän on jäänyt ei kenenkään maalle. Hän on ”jättänyt” kouluttautumalla omansa, porvarispiirit eivät sulata nousukasta sisäänsä.
Olle Svenningin isästään Eric Svenningstä kirjoittama biografia Lojaliteter. Min far(s) antaa taustaa Malmön ongelmille. Eric Svenning oli (s)-poliitikko, joka paloi kaupungille. Häntä ei syyttä tituleerattu kaupunginisäksi. Svenning kasvoi Lugnetin työläiskaupunginosassa ja halusi hävittää köyhyyden. Hän kävi koko sydämestään luokkasotaa. Isänä hän oli koko ajan kotoa poissa, aina jossain politikoimassa. Svenning oli työnarkomaani, joka paloi aatteelleen. Hän heräsi viideltä eikä mennyt nukkumaan ennen puoltayötä. Svenning oli mies, joka oli Malmön toisen maailmansodan jälkeisen muutoksen takana. Hän oli vahva tekijä Malmön miljoonaohjelmassa. Idealistisen projektin tavoitteena oli järjestää kymmenessä vuodessa kaikille kunnolliset asunnot. Uusia asuinalueita rakennettiin sosialidemokraattisen realismin hengessä. Mutta uudet giganttiset asuntoalueet unohtivat ihmisen, yksilön. Ne koettiin epäinhimillisiksi. Massiivinen kritiikki ja ongelmien kasautuminen olivat Svenningille raskas paikka. Miljoonaohjelman asuinalueista tuli idealistisen työläisparatiisin sijaan segregaatiota lisännyt sosiaalinen katastrofi, painajainen. Koko Eric Svenningin elämäntyö kyseenalaistettiin ja vanheneva mies sysättiin pois politiikasta, perhe-elämästä ei hän tiennyt mitään. Svenning teki itsemurhan.
Forslid rinnastaa Svenningin kohtalon kreikkalaiseen draamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti