Ulrich Beck & Edgar Grande: Det kosmopolitiska Europa. Samhälle och politik under den andra moderniteten. Daidalos 2006. 421 s.
Etenkin valtio- ja yhteiskuntatieteilijöille Beckin ja Granden kirja on pornoa. Jos jaksaa kamppailla käsitteiden, termien ja teorioiden rumputulessa, antaa tämä teos yltäkylläisen kuvan eurooppalaisuudesta ja mantereemme tilasta ja tulevaisuudesta. Joskus vain menee teoreettisesti yli ymmärryksen ja sanoma jää hämäräksi. Perusteesi on kuitenkin se, että Eurooppa on aina ollut monikulttuurinen ja nationalismin vääristämä maailmankuva joutaa jo roskakoriin. Moninaisuuden tunnustaminen ja tukeminen on Euroopan tulevaisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä. Kielipolitiikassa täytyisi tavoitteena olla, että jokainen eurooppalainen osaisi äidinkielensä lisäksi kahta muuta Euroopassa käytettävää kieltä, ja että monikielisyys toteutuisi myös koulupolitiikassa.
Beck ja Grande toteavat kantavana teorianaan Euroopan olevan toisessa modernisaatiossa. Ensimmäinen modernisaatio käynnistyi 1700- ja 1800-luvuilla teollistumisen myötä, nykyinen vaihe yhteiskuntakehityksessä eli toinen modernisaatio kypsyi noin neljännesvuosisata sitten Euroopan tuolloin nopeasti vauhdittuneen integraatiokehityksen myötä. Eurooppa on myös imperiumi, mutta ei aivan perinteisessä mielessä. Maanosalla on paljon mahdollisuuksia, mutta lisäksi edessään vakavia ongelmia. Näistä kauhistuttavin on väestörakenteen paha vinoutuma. Muiden maanosien väestöt ovat nuoria ja dynaamisia, Eurooppa uhkaa vanhentua ja keloutua. Tämän vuoksi maahanmuuttoa olisi lisättävä huomattavasti eikä rakentaa linnake-Eurooppaa. Tarvitsemme jokaisen tulijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti