Jokunen vuosi sitten oli Suomen suurlähetystössä Tukholmassa tilaisuus, jossa näytettiin tilastoja Itä-Suomen väestörakenteesta. Ne olivat järkyttäviä. Vastaavanlaisia näkee yleensä vain sotatoimialueilta. Nuoret aikuiset olivat kuin pyyhkäisty pois, lapsia oli vähän ja väki vanhusvoittoista. Työssäkäyvät olivat harvinaisuuksia. Suorastaan epätoivoisesti suurlähetystön väki aneli neuvoja siitä miten saataisiin houkuteltua maailmalta muuttoliikettä näihin maisemiin. Yksikään tilaisuudesssa olleista ei ollut valmis muuttamaan Suomeen, ei edes pääkaupunkiseudulle.
Tähän todellisuuteen sijoittuu Jorma Ranivaaran hersyvän hauska Eläkepommimies. Miljöönä on itäsuomalainen pikkupaikkakunta, jonka asukkaista 70 prosenttia on yli 60 vuotiaita. Ihmiset odottavat ylösottoa ja terveyskeskus ohjaa mielellään kaikki sairastuneet kunnan uuden vanhuspoliittisen strategian perusteella saattohoitoon rahojen säästämiseksi. Mummoja on monta, selväjärkisiä eläviä miehiä vähän. Tämän saa huomata myös varhaiseläkkeelle jäänyt raittiussihteeri Antti Tamminen. Pappajumppaa ja kolmatta ikää, romansseja ja mustasukkaisuutta sekä nurkkapatrioottista ahdasmielisyyttä ja aitajuoksun muistelua ja lentopalloa. Ja lopuksi marttyyrikuolema.
Ranivaara kirjoittaa vakavasta ja vaikeasta aiheesta kiinnostavasti ja hauskasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti