Eva Packalén: Herttoniemi

Eva Packalén: Herttoniemi. Kylä. Kartano. Kaupunginosa. Helsingin kaupunginmuseo 2008. 184 s.

Herttoniemi Itä-Helsingissä on Helsingin lähiöiden vanhinta kerrostumaa. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen kaupungistuminen on ollut ripeää. Kartanoiden kulttuurihistorialliset tilukset ovat kasvaneet kivikortteleiksi, työpaikkakeskittymät satamasta jyrätty rantapromenadeiksi. Öljysäiliöistä on jäljellä muistojen lisäksi yhden seinän rippeet. Itäväylä on turvonnut, metro sykkii suonena puhkoen pysäkkejä kahdesti alueelle.

Tuhannet elämäntarinat ovat ristenneet Herttoniemessä. Aikoinaan seudulla samoilivat pohjoisesta pyrkineet, Vantaa-jokea lasketelleet hämäläiset ja Sipoosta/Porvoosta lähestyneet ruotsalaiset maahanmuuttajat. Virolaisetkin pitivät sitä erämaanaan. Myöhempien aikojen julkimoista muun muassa F.E. Sillanpää asusteli ison osan elämästään Herttoniemessä. Enkä minäkään ole voinut välttää Herttoniemeä; kävin lukioni siellä.

Helsingin kaupunginmuseo on julkaissut osana tutkimussarjaansa tästä itähelsinkiläisestä lähiöstä kirjan, joka liikkuu syvällisemmän historiallisen faktan lisäksi kevyemmillä vesillä. Teosta kun elävöittää runsas kuvitus jota jo pelkästään tutkailemalla saa tuhlattua tunteja. Maisemat ovat muuttuneet rajusti, mutta myös osin säilyneet uuden puristuksessa.

Juurevuutensa ansiosta moni-ilmeinen kirja sopii lukemiseksi useimmille. Uusille herttoniemeläisille se on avain rikkaaseen ja värikkääseen menneeseen, joiden kulisseissa kuljemme uutta lapioiden. Talous- ja sosiaalihistorioitsijoille teos toimii laajemmassa kehyksessä palasena pääkaupunkiseudun rakennemuutoksesta ja kaupunkiasutuksen paisumisesta yhä laajemmalle. Kulttuurihistorioitsija innostunee kiinnostavista kohteista, jotka pursuavat merkityssisältöjä suomalaisuuteen, paikoista jotka ovat olleet innoittamassa kulttuuriaarteisiin.

Teos etenee jouhevasti esihistoriallisilta ajoilta tähän todellisuuteen. Mainio ja mielenkiintoinen pläjäys.