Kari Hakli: Helsinki 1967-1977. Helsingin kaupunginmuseo 2008. 237 s.
Kari Haklin kuvia tuijottaessa loksahtaa suu auki. Köyhä ja karu Helsinki näyttäytyy rujona itäeurooppalaisena kaupunkina. Kuvat voisivat olla itärajan takaa, mutta ne ovat Suomesta. Vuosilta 1967-1977.
Mustavalkoiset kuvasarjat seuraavat Meri-Hakan betonibunkkereiden pystytystä, ne päästävät kaupunkilaisten koteihin, joissa huomio kiinnittyy seiniä peittäviin ryijyihin. Rapistuneissa yleisissä saunoissa on aistittavissa ripaus romantiikkaa, aistii slaavilaisuuden. Kuvat kammottavista kylpyhuoneista ja wc-tiloista saavat huokaisemaan helpotuksesta kuinka onneksi elintaso on kohonnut - eikä siitä ole silti kauan.
Kari Haklin on tallentunut kulttuuriskandaaleita. Helsingin keskustasta purettiin tuona aikana useita historiallisesti arvokkaita kiinteistöjä ja muuten upeita rakennuksia, jotka korvattiin persoonattomilla rumiluksilla. Pasilaa murjottiin ankarasti. Puiset työläistalot murskattiin kolkkojen betoniaavikoiden alle.
Harvoin kuvakirjaa selaillessa keskittyy näin intensiivisesti. Tämän kohdalla kulunut fraasi on oikeassa: yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti