tiistai 12. helmikuuta 2008

Tidens tecken

Anders Björnsson & Björn Rombach (red.): Tidens tecken. Santérus 2007. 280 s.

Tidens tecken -antologian äärellä tuntee itsensä sekahedelmäkarkkipussia ahmivaksi lapseksi. Kirjan toteutustapa on sinänsä omituinen. Jokainen ruotsin kielen aakkonen on ansainnut ajastamme esseen. Plus yksi englannin kielen kirjain. 29 syväluotaavaa kirjoitusta siis ilmiöistä ja asioista.

Kirjoittajiksi on valikoitunut humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoiden kerma kansankodista täydennettynä jalkojaan lahden kahdella puolen pitelevillä suomalaisilla (ruotsinsuomalaisilla/suomenruotsalaisilla).

K-kirjaimen kohdalla kolahtaa mieleenpainuvasti Cathrine Norbergin puhuessa (poliittisesta) korrektiudesta viittaukset John Järvenpään tutkimuksiin Ruotsin mielipideilmastosta.

R-kirjaimen alla Olle Josephson kirjoittaa rinkebysvenskan ohella Ruotsin kielipolitiikasta. Mielenkiintoista on hänen toteamuksensa ruotsinsuomalaisten poliittisesta heikkoudesta, joka on hillinnyt kielioikeuksien saamista. Sen tähden ruosuista on Ruotsissa voinut vaieta ja Pentin on pitänyt valita joko ruotsin tai suomen kieli, ei molempia.

Sven-Eric Liedman selostaa Y-kirjaimen (yta) kohdalla muun muassa Michael H. Goldhaberin huomiotalouskäsitteestä, siitä miten ankarasti huomiosta ja omasta tilasta yhteiskunnassamme kamppaillaan.

1 kommentti:

jami kirjoitti...

Ihailen Ruotsia. Teenkö väärin?

1) Kielienemmistön kieli on valtakunnan julkishallinnon ainoa kieli (esim. lainsäädännön kirjoittaminen kielienemmistön kielellä riittää hyvin kaikille)

2) Koulujärjestelmä toimii kielienemmistön kielellä

3) Kielivähemmistöt opettelevat kielienemmistön kielen kouluissa pakollisena oppiaineena.

4) Enemmistökieltä puhuvilla ei ole vähemmistökielen opiskelupakkoa.

5) Vähemmistökieliä kotikielenään puhuvat voivat opetella kotikieltään peruskoulussa koulupäivän jälkeen, jos ryhmä on riittävän suuri. Oikeudesta ko. opetukseen päättää kunta eikä suinkaan lapsen perhe.

6) Vähemmistökieliä puhuvat voivat opiskella yksityiskouluissa, mikäli haluavat opiskella omalla äidin/kotikielellään. Valtionapu on tietenkin niissä pienempi kuin kunnan ylläpitämissä kouluissa, joissa opetuskieli on tietenkin aina kielienemmistön kieli.

7) Kaikki kunnat toimivat valtakunnan kielienemmistön kielellä. Muutamassa, erikseen mainitussa kunnassa, asukkaat saavat esittää asiansa vähemmistökielellä. Kunnan virkailijoiden ei tarvitse kuitenkaan osata vähemmistökieltä, voortsprookkia (Tulkki- ja käännöspalvelut riittävät oikein hyvin)

8) Valtion virkoihin ei ole vähemmistökielen osaamisvaatimusta. Sen sijaan jokaiseen julkiseen virkaan vaaditaan valtakunnan kielienemmistön kielen osaaminen.

9) Kaikki kansalaisoikeuden omaavat tilastoidaan suomalaisiksi Suomessa ilman äidinkielen kirjaamista (Ruotsi ja Norja lopettivat kansalaistensa kielen tilastoinnin jo 1930-luvulla.) Kansalaisten äidinkielen tilastointi aiheuttaa vain epäsopua, kuten Suomen esimerkki osoittaa.

10) Maahanmuuttajien tilastointi: Sellaiset maassa asuvat kansalaiset tilastoidaan ulkomaalaistaustaiseksi, joiden vanhemmista toinen tai molemmat ovat syntyneet ulkomailla.

Ruotsissakin tehdään niin ja siten osoitetaan, miten avo- ja vapaamielisesti Ruotsi ottaa vastaan ulkomaalaisia maahanmuuttajia. (Ks. Ruotsin tilastollinen vuosikirja) Suomen muuttaessa tilastointikäytäntönsä vastaamaan pohjoismaista mallia saisi Suomikin yhtä arvostettun aseman kansainvälisesti kuten Ruotsi ja muut pohjoismaat. Samalla vähenisivät erilaiseen tilastointikäytäntöön perustuvat väärinkäsitykset.

11) Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttavat/muuttaneet ovat tietenkin ulkomaalaisia maahanmuuttajia eikä paluumuuttajia.


12) Vähemmistökielistä ei tarvita mainintaa perustuslaissa. Muissakaan pohjoismaissa ei niistä ole mainintoja. Näin Suomen lainsäädäntö saataisiin harmonisoitua siltäkin osin skandinaaviseksi. Samalla Pohjoismaiden Neuvoston toistaiseksi tulokseton toiminta siinä suhteessa saisi tukea Suomesta.

13) Eduskunnan ainoa virallinen työkieli (asiakirjat ja keskustelukieli) on kielienemmistön kieli. Tarvittaessa muunkielinen kansanedustaja saa tulkkaus- ja käännöspalveluita. (Asiointitulkkaus).

14) Valtio voi määritellä hallinnollisella päätöksellä vähemmistökieleksi tarvittaessa jonkun kielen murteen (vrt. Ruotsissa ”meänkieli”). Suomessa voortsprook.

15) Vähemmistöjä koskevat kysymykset käsitellään maatalousministeriössä.


16) Katukilvet ja tienviitat vain kielienemmistön kielellä. Harvinaisena poikkeuksena paikkakuntalaiset voivat anoa erikseen oikeusistuimelta lupaa vähemmistökieliseen tienviittaan tai katukilpeen enemmistökielisen kilven alapuolelle. (Vrt. Bäckesta - Päkkilän tapaus Ruotsin Tornionlaaksossa)

17) Kielikiintiötä yliopistoissa ja muissa opetuslaitoksissa ei ole. Kaikki opiskelevat tasapuolisesti kielienemmistön kielellä.

18) Vähemmistökielisiä yliopistoja ei ole, koska kaikki opiskelevat tasa-arvoisesti valtakunnan kielienemmistön kielellä. Niin muissa pohjoismaissakin tehään.

19) Kaikki armeijayksiköt toimivat kielienemmistön kielellä

20) Kansalaisten kieltä ei rekisteröidä väestönlaskennassa, koska yksilön intimiteettisuoja on tärkeämpää. Valtio ei urki kansalaisten kieli-identiteettiä. Ainoastaan Venäjän tsaarin entiset alamaiset Venäjällä, Virossa ja Suomessa yhä jatkavat tuota ei-pohjoistamaista tapaa rekisteröidä väestön äidinkieli.

21) Vähemmistökielen puhumista ei tietenkään ole kielletty minkä johdosta mm. Ruotsilla on avaramielisen valtion maine myös Suomessa. Suomella olisi Ruotsin mallin avulla mahdollisuus saavuttaa samanlainen avaramielisen valtion maine toisin kuin nyt. Vähemmistökieliä puhuvien koululaisten fyysiset rangaistuksetkin Ruotsin kouluylihallitus kielsi jo vuonna 1958.

22.) Ruotsissa ei ole mitään valtion sisäisiä autonomisia alueita eikä erillistä hallintojärjestelmää kielivähemmistöille. Sellaiset voidaan lakkauttaa Suomessakin, jolloin Suomikin saisi yhtä arvostetun aseman kansainvälisessä yhteisössä kuin Ruotsi on saanut.

Tämä malli on siis kopsattu Ruotsista mistä monta muutakin hyvää toimintamallia on siirretty Suomeen sellaisenaan. Malli on myös Pohjoismaiden Neuvoston tavoitteiden mukainen. Pohjoismaiden Neuvostohan on vuosikymmeniä pitänyt tavoitteena pohjoismaisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.