lauantai 23. helmikuuta 2008

Maria Iivanainen: Yksinäisyyden salonki

Maria Iivanainen: Yksinäisyyden salonki. Compania Comder / Q-manus 2008. 95 s.

Runot eivät ole vahvinta alaa. Silti niitäkin tulee satunnaisesti luettua, joskus liki huomaamatta jos se on proosarunoutta. Nyt oli hyvä syy tarttua uutukaiseen ruotsinsuomalaiseen runoteokseen. Marja Räihä on julkaissut nimimerkillä Maria Iivanainen Q-manuksen tavaramerkillä brändätyn Yksinäisyyden salongin.

Alkuun meinasin lukaista runot vaiti kuin romaania. Eihän sellainen käynyt päinsä. Tahtia piti hidastaa ja lausua ääneen, jolloin niiden yksittäisten sanojen teho monistui. Iivanaisen runot kun ovat rakenteeltaan riisutun impressionistisia toteamuksia, jotka loihtivat tihkuttaen mielikuvia. Kieli on aistikasta, viettien sävyttämää luontoon kutoutuvaa tunnelmallisuutta.

Aina ei saa sanojen helmoista kiinni ja jotkut kielikuvat ontuvat, tai kliseisyys latistaa tunnelman. Tässä joitakin esimerkkejä tökkivistä kummallisuuksista: "Aamun kuura kuorruttaa kattoja" (s. 14), "silmämunissani vellovat maailman vedet" (s. 19), "pilvet lepäävät --- pyrähtelee kuin muuttolintujen parvi" (s. 32), "sähkövalo korkealla katossa sykkii" (s. 36) ja "kuin pinsetin kärjissä ulos vietävä virus" (s. 51). Mutta makunsa kullakin.

Upeita sanayhdistelmiä puolestaan on niin paljon, ettei kaikkia niitä voi millään nostaa esille tässä. Pääkoppaan kaikumaan jäivät muun muassa: "auringon kuultokuvat rintakarvoissa" (s. 15), "valo värjöttelee pihlajan takana" (s. 20), "jäähöyhenet irtoavat reunoistaan" (s. 64) ja "kuu syntyi laitumen ylle" (s. 84).

Ei kommentteja: