lauantai 2. helmikuuta 2008

Alpo Ruuth: Katselmus

Alpo Ruuth: Katselmus. Tammi 1981. 198 s.

Kirja on yhtä vanha kuin minä ja Alpokin on kuopattu. Osassa novelleista on jo ajan tuomaa patinaa.

Neuvostoliitto naapurina tuotti arkeen kaikenlaisia tilanteita, joista Alpo Ruuth veistelee eteviä tarinoita. Hymyilemättä ei voi olla lukematta kokoukseen matkaavasta ammattiyhdistysaktiivista, jonka Ladasta on loppumassa polttoaine. Kunnon kommunistina ylikansallisille asemille ei ole asiaa, onneksi viimein häämöttää Teboil. Kaveri tankkaa ja iloitsee kassalla laskun pienuudesta. Auton moottori kuitenkin sanoo pian sopimuksen irti. Hän huomaa pistäneensä tankkiin bensan sijasta naftaa. Huoltamon tuttu ei lupaa autoa heti kuntoon, mutta huomauttaa matkan sujuvan mukavasti myös valtion neuvostovalmisteisen veturin vetämänä... Kaveri yöpyy hotellissa ja päätyy riitoihin puuttuessaan neuvostovastaisiin puheisiin...

Novellit ovat kantaaottavia ja liikkuvat työväenluokkaisissa aihelmissa. Ammatti-identiteetti on tärkeää. Hahmojen ammatti mainitaan tai heitä kutsutaan ammattinimikkeellä. Huoltomiehen arjessa helsinkiläisessä lähiössä ilmeisesti joskus 1970-luvun lopulla on tarttumapintaa yhä nykyisin. Myös varusmiespalvelusta käsitellään, nimikkonovelli on siitä yksi esimerkki.

Paras ja samalla adrenaliinia nostettava kertomus on silti täpärästä merireissusta, joka valuttaa niskasta kylmää hikeä. Tarina on hurjan elävä. Mieleen tulee Poen vastaava novelli, tässä ei kuitenkaan ole kertomusta kertomuksen sisällä, joten lopusta ei ole varma kuin vasta viimeisillä riveillä. Ruuth tihkuttaa myös läpi kertomuksen uusia uhkapilviä, jotka saavat lukijan hermoilemaan entisestään kestääkö paatti ja moottori, heittääkö laineet ympäri vai jysähtääkö salama...

Alpo Ruuthin tyyli lienee lähellä sosiaalista realismia (ei onneksi sosialistista realismia), vasemmistosävyinen maailmankuva selkeässä luokkatietoisuudessaan jykevöittää tarinaa, ote on silti huvittunut, joskus kuitenkin tarpeen tullen vakava. Alpo Ruuthin inkarnaatioita kaipaisi totisesti suomalaiseen nykykirjallisuuteen.

Ei kommentteja: