Kari Tervo & Heikki Hiilamo: Suomen 100 rikkainta. Tammi 2000. 192 s.
Maailman mittakaavassa Suomen rikkaat ovat tyhjätaskuja. Vauras yläluokka on myös kapea, ja nousukkaita pulpahtaa pinnalle nopeastikin. Rahasukuja on muutama ja ne ovat kietoutuneet toisiinsa ristiinnaimalla.
Kari Tervon ja Heikki Hiilamon toimittama kirja esittelee Suomen vauraimmat vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin oli it-huuma kuumimmillaan ja pörssikurssit viipattivat pilvissä. Paljon on kymmenessä vuodessa ehtinyt muuttua, mutta varmasti on jäljelläkin. Uusi kupla näyttää puhkeilevan, uudet äkkirikkaat nukkuvat öitään huonosti.
Keitä sitten olivat Suomen rikkaimmat vuosituhannen vaihteessa? Vanhojen rahasukujen lisäksi on Nokian siivittämänä syntynyt teollisuutta, jonka myynnistä ovat jotkut päässeet isompien lihapatojen ääreen. Nokia itse ei ole suoraan jättänyt mammonaa Suomeen, sen omistus on ajautunut jo aikapäiviä sitten ulkomaille ja suomalaisten sijoittajien osakepotit ovat olleet riittämättömiä lottovoittoihin. Sen sijaan sitä ketä onnisti osana alihankintaketjua ja klusteria, hymyilytti. Globaalikapitalismi palkitsi runsaanlaisesti.
Suomen rikkaat eivät myöskään näyttele omaisuuttaan tai pidä ääntään itsestään. Moni elää vaatimatonta elämää ilman julkisuuden valokeilaa. Rikkaista ja heidän elintavoistaan tiedätään varsin vähän. Edes tämä kirja ei yksityiselämää paljoa valota. Aniharva on edes kommentoinut heistä laadittuja elämäkertatekstejä. Toisaalta moni on ponnistanut köyhistä oloista ankaralla työllä, useimmiten yhdistettynä kaupankäyntiin ja osakekauppoihin. Yllättävän useita luonnehditaan syrjäänvetäytyviksi ujoiksi ihmisiksi, säästäväisiksi ja ahkeriksi sellaisiksi.
Tiedot on hankittu julkisista verorekistereistä ja lehdistä, haastatteluja eivät ole antaneet kuin muutama. Siksi toimittajat toteavat Suomessa lymyävän varmasti superrikkaita korpien kätköissä, verovirastot kun eivät luovuta listoja, vaan jokainen täytyy itse poimia käsin ympäri maata hajallaan olevista toimistoista. Julkisia eivät myöskään ole yhtiöiden omistustiedot pörssiä lukuunottamatta. Superrikkaat yleensä omistavat erilaisten välikäsien kautta, kuten veroparatiisi- tai sijoitusyhtiön avulla, pörssiyhtiöitä. Niiden omistajat jäävät pääosin hämärään.
Mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa näin vuosienkin jälkeen luettavaksi. Sisältää myös kiehtovan näkökulman ja kertauksen Suomen taloushistoriaan, ja siihen ketkä käärivät suomalaisten työläisten hiestä kermat itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti