Salaisen poliisin valtakunta. KGB, FSB ja suhteet Suomeen

Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto & Martti Valkonen. Salaisen poliisin valtakunta. KGB, FSB ja suhteet Suomeen. Kleio 2003. 301 s.

Lueskelin tässä taannoin Vladimir Putinin puhetta Venäjän strategiasta 2020. Disinformaatiosta ja historian vääristelystä huolimatta ei voinut kuin nyökytellä hyväksyvästi tätä retoriikan taidonnäytettä ihaillessa. Dramaattinen alku maalasi kuvan vaikeuksissa olevasta Venäjästä, jota uhkasivat niin etniset, sosiaaliset kuin separatistisetkin levottomuudet. Terroristit räjäyttelivät taloja, Dagestaniin hyökättiin raukkamaisesti. Palkat olivat maksamatta, talous huojui, korruptio rehotti. Mutta isänmaalliset venäläiset selättivät Putinin johdolla vaikeudet. Media laitettiin kuriin kansan tahdosta, enää eivät rääväsuut räyhää asiattomuuksia. Venäjä on monista ongelmista huolimatta tänään taloudellisesti vakaa ja vauraus on levinnyt yhä laajempiin kansankerroksiin, väitti Putin.

Kehujen jälkeen tulee ankaraa itsekritiikkiä, korruptoitunutta koneistoa ruoskitaan raa´asti. Epäilevä kääntää viimeistään tässä kohtaa kelkkansa. Putinhan puhuu totta! Näinhän ne asiat ovat Venäjällä! Hän vaatii ihmisoikeuksia, kansalaisyhteiskuntaa ja aidosti juurtunutta demokratiaa. Venäjästä on tultava halutuin maahanmuuttomaa, koska pätevää työvoimaa tarvitaan todella runsaasti. Heikoimmassa asemassa olevien tilannetta on helpotettava, koulutuksen tasoa on nostettava. Kaikista on tultava innovatiivisia! Fraasit ovat kuin paatuneimman länsiliberaalin suusta. Venäjästä tulee vapauden Mekka. 60-70 prosenttia venäläisistä on tuleva oleva vaurasta keskiluokkaa...

Sitten sävy synkkenee taas. Kehitys lähialueilla ja maailmassa on johtamassa suursodan uhkaan kymmenen vuoden sisällä. Rauhaa rakastavat venäläiset haluaisivat olla rauhassa, mutta vihamieliset voimat hengittävät niskassa. Aggressiivinen Nato on rajoilla. Sotia aloitetaan tekosyin. Siksi armeijaan on panostettava paljon. Budjetti moninkertaistetaan yms. Venäjän täytyy tarvittaessa puolustaa ihmisoikeuksia muissa maissa vaikka asevoimin.

Puhe on kuin kaiku menneisyydestä. Ei tiedä miten sen sulattaisi, kummalla jalalla seisoisi. Blogin lukijoista suurin osa varmasti alleviivaisi puheesta isoimman osan ja kannattaisi. Retoriikan kuplan takana oleva todellisuus on kuitenkin toista. Venäjä on ajautunut Putinin päätöksillä kauemmaksi puheen tavoitteista. Ihmisiä katoaa, kidutetaan, kuolee ja karkotetaan. Mediaa manipuloidaan, valtaapitävä turvallisuuskoneisto on kietoutunut härskisti järjestäytyneeseen rikollisuuteen. On vaikea erottaa kuka on kuka. Sama henkilö saattaa olla sekä liikemies, tiedustelupalvelun palveluksessa että mafian organisaattori.

Talouden tilankin on moni kyseenalaistanut. Öljy- ja kaasurahaa on pihissyt Venäjälle, suurkaupunkien keskustoja on siistitty ja kiillotettu. Varakkaiden asuinalueita on Moskovan laitamien metsiin ilmaantunut kuin sieniä sateen jälkeen. Samoin kauppakeskuksia ja gallerioita, joihin riittää asiakkaita. Mutta suurin osa kansasta kituuttaa nälkärajalla. Köyhyyttä on kitkemättä kaikkialta. Elintasokuilu on Venäjän sisällä suurempi kuin Suomen ja Venäjän välillä.

Jotta Putinin puheen pystyy asettamaan oikeisiin raameihin, on sitä tarkasteltava historiallisista kehyksistä. Siihen tarkoitukseen soveltuu jo viiden vuoden takaa oleva, mutta yhä ajankohtainen Anne Kuorsalon, Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen Salaisen poliisin valtakunta. KGB, FSB ja suhteet Suomeen.

Aluksi Ilmari Susiluoto käy rivakasti lävitse Venäjän turvallisuuspalveluiden pimeän historian aina ohranan ajoista KGB:n kautta FSB:hen. Esitystä on maustettu henkilökohtaisilla muistoilla.

Martti Valkonen selvittää kuinka FSB päätyi Kremlin isännäksi ja kuinka KGB/FSB on toiminut Suomessa ja pitänyt suomalaispoliitikkoja/mediaa kuristusotteessa. Näin nyt vellovan vaalirahoitusskandaalin aikana on hyvä muistaa, että valuuttaa on virrannut idästä valtoimenaan. Martti Valkosen mukaan asia oli levitä yleiseen tietoisuuteen sisäpiiristä 1992 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeisen Suomen-osaston työntekijän kautta, joka esitelmöi Ulkopoliittisessa instituutissa Helsingissä. Anatoli Smirnovilla oli hallussaan papereita, jotka todistivat leväperäisen puoluerahoituksen ja suomalaispoliitikkojen suhteet NKP:n ja KGB:n työntekijöihin. Hänet kuitenkin vaiennettiin.

Martti Valkonen kirjoittaa, että "hänellä oli käsissään poliittinen pommi, joka olisi räjähtäessään liannut tai ehkä tuhonnut monta - yhä jatkuvaa - suomalaisen poliitikon uraa ja poliitikkojen ohella koko joukon virkamiehiä, diplomaatteja, professoreita ja toimittajia. Työpaikkoja olisi vapautunut niin ministeriöissä kuin yliopistoissakin mediasta puhumattakaan. Jos hän olisi paljastanut asiakirjojen sisällön kokonaan, Suomessakin olisi ollut pakko aloittaa neuvostoajan tapahtumien pyykinpesu. Se olisi ulottunut Venäjälle, eivätkä tshekistit olisi enää matkailleet Suomeen noutamaan palkintojaan."

Hurjimpien arvoiden mukaan KGB:llä olisi ollut kolmisensataa Suomen kansalaista agenttina Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla. Käytännössä siis koko maan poliittinen kerma. Värväyksiä tehtiin tehokkaasti nuorisojärjestöissä. Ne ihmiset ovat tänään politiikan eliittiä. Ei tarvitse paljoa kuunnella poliitikkojen puheita, niin tietää kuka taluttaa...

Anne Kuorsalo kertoo miten Venäjän turvallisuuskoneisto hallitsee disinformaatiolla, huhuilla, skandaaleilla, vihakampanjoilla, kiristyksillä ja terrorismilla.

Mitään faktaa tai lausuntoa ei siis pidä ottaa tosissaan. Etenkään joukkotiedotusvälineissä levitettyä parjausta, eikä muita väitteitä. Tieto on valtaa ja sitä salataan sekä vääristellään tahallisesti. Taipumusta on paisutteluun. Muunneltuja puolitotuuksia viljellään ahkerasti. Pääsääntöisesti tehdään toista kuin todetaan tekevän.

KGB ei kadonnut minnekään. Se säilyi Neuvostoliiton luhistumisesta ja on yhä Venäjän ydin. Kenties likaisempana ja voimakkaampana kuin koskaan. Kun kansakunta haaskaa parhaimmistonsa kurikoneiston paranoidiseen kulttuuriin, ei se tiedä tulevaisuudelle hyvää. Neuvostoliitto perusti tieteensä ja sotateollisen kompleksinsa härskiin vakoiluun, sitä rataa jatkaa Venäjä. Siitä suosta on hankala nousta demokratian ja hyvinvoinnin kovalle maalle, totuttautua avoimeen liberaaliin markkinatalousyhteiskuntaan.