maanantai 31. maaliskuuta 2008

Medier & Politik. Om arbetarrörelsens mediestrategier under 1900-talet

Mats Jönsson & Pelle Snickars (red.): Medier & Politik. Om arbetarrörelsens mediestrategier under 1900-talet. Statens ljud- och bildarkiv 2007. 362 s.

Sormia on kiheltänyt kirjoittaa, mutta en ole ehtinyt päivittää blogia. Mukavia hetkiä on vierähtänyt muun muassa Ivan Turgenevin ja Anton Tšehovin lyhytproosan parissa.

Runsassanaiseksi en rupea, mutta parhaillaan olen lueskellut lähdekirjana teosta, joka syyhyttää hirmuisesti. Antologia Ruotsin työväenliikkeen mediastrategioista 1900-luvulla on herkullista tekstiä. Painotus on 1900-luvun alkupuolella, mutta katsaus ulottaa katseensa blogistaniin asti. Ansiokkain artikkeli on vuoden 1909 suurlakon mediasodasta. Kirjan mukana on myös kaksi DVD-levyä, jotka sisältävät seitsemisen tuntia muun muassa muinaisia sosiaalidemokraattisia puheita ja propagandaa...

Kirjoittajat ovat tutkijoita eri korkeakouluilta ja yliopistoista. Joukossa on myös dosentti Eva Blomberg Mälardalenin korkeakoulun historian laitokselta. Hän oli opettajana muutamilla kursseilla parisen vuotta takaperin.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Tyskland berättar: Den mindre halvan av världen

Tyskland berättar: Den mindre halvan av världen. Sjutton noveller. Tranan 2007. 261 s.

Saksalaisnovellikokoelma on tasaisempi tasoltaan kuin itävaltalaisten. Kirjailijat ovat nuorempia, pääosin 1950-1960-luvuilla syntyneitä eikä hajonta ole yhtä laajaa kuin itävaltakokoelmassa. Parin puuduttavan lisäksi oli muutama häikäisevä teksti, mutta muuten antologia oli mitään sanomatonta mutinaa, ei huonoa, muttei hyvää, sellaista tusinatuotetta. Kaikki kertomukset on julkaistu alunperin vuosituhannen vaihteen tietämillä.

Jos haluaa erikseen nostaa esiin joitakin niin siinä tapauksessa suosikeiksi osoittautuvat Ralf Rothmann novellilla Tjurklostret (Das Bullenkloster), Wladimir Kaminer hauskutuksella Spionhöst (Herbst der Spione) ja Annett Gröschner tarinalla Paul ensam på bussen (Paul alleine im Bus).

Ylitse muiden on kuitenkin Alisa Walserin nimikkonovelli Den mindre halvan av världen (Die Kleinere Hälfte der Welt). Siinä on jotakin maagista, joka pakottaa lukemaan yhä uudelleen. Kertomukseen on upotettu kasvukipuja, herkkyyttä ja painostavaa tunnelmaa, joka vihjaa jatkuvasti, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Synkkä yksinpuhelu värjäytyy kipeäksi kokemukseksi, jota on vaikea selittää muille. Se on luettava itse.

perjantai 7. maaliskuuta 2008

clausbeck-nielsen.net: Självmordsaktionen

clausbeck-nielsen.net: Självmordsaktionen. Kabusa böcker 2007. 285 s.

Tanskalainen Claus Beck-Nielsen on monitaiteilija, joka laulaa, näyttelee ja kirjoittaa. Vuodesta 2001 lähtien hän on julistanut itsensä kuolleeksi ja pyörittää muistokseen projektia, jonka nimissä hän suorittaa erilaisia poliittisia aktioita, yhdenmiehen showta ja on julkaissut oman biografian Claus Beck-Nielsen (1963-2001). Vähemmästäkin luokiteltaisiin mielenvikaiseksi.

Självmordsaktionen oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Kummallinen kirja, jossa kaksi tavallista tanskalaista Nielsen ja Rasmussen matkustavat irakilaisen oppaan kanssa miehitetyssä Irakissa 2004 raahaten laukkua, johon on kirjoitettu englanniksi Demokratia. Kohteena: Irak. He kutsuvat ihmiset luokseen keskustelemaan laukun sisällöstä. Kertojana on tutkijanotteella tapausta lähestyvä hahmo, joka lainaa Nielsenin tanskalaisiin lehtiin lähettämiä reportaaseja, päiväkirjaa ja valokuvia sekoittaen niitä muihin uutisjuttuihin ja sähköposteihin. Tanskalaisten tarina päättyy Nielsenin katoamiseen. Kertojatutkija esittää lopuksi vaihtoehtoisia teorioita tanskalaiskaksikon alkuperästä, taustasta ja tehtävästä Irakissa.

Kirjassa kulttuurit törmäävät tuhoisasti. Tunnelma on lohduttoman surumielinen, alkuun toiveikas, mutta liekki hiipuu todellisuuden tarkentuessa. Kamala kirja absurdista ajastamme.

Ruotsinnoksen lukemista helpottavat skandinaaviset ääkköset, jotka alkuperäisessä teoksessa oli korvattu amerikkalaisella litteroinnilla. Poikkeuksen muodostaa Å, joka korvataan aa:lla. Onneksi ainoastaan se, sillä muuten lukijaa olisi ahdistettu liikaa. Koodinvaihto kuuluu myös asiaan, iso osa kirjasta on englanniksi.

Kirja jättää epätietoisen kiusallisen tunteen. Alkuun kirjaa lukee kornina komediana, sitten sävy synkistyy ja etäännytys jättää ammottavia aukkoja. Kieli on kaunista ja kuvaus elävää.

Demokratia osoittautuu lopulta ontoksi fraasiksi.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Österrike berättar: Varma och kalla bad

Österrike berättar: Varma och kalla bad. Noveller och essäer. Tranan 2007. 298 s.

Itävallan etevimpien sananiekkojen tuotokset eivät ylistyssanoja heruta. Kirjoitukset olivat huonoja ja vieläkin huonompia. Novellit suorastaan surkeita, joista kaikkia ei edes viitsinyt loppuun asti lukea. Joko kirjoittaja kirjoitti puuduttavasti mitäänsanomattomasta asiasta tai hakkasi lukukelvottomasti. Elfriede Jelinekin kohdalla hämmästeli, että tällaisen sepustuksen väsääjällä on saavutuksena kirjallisuuden Nobel.

Ei huonoa ilman hyvääkin. Muutamat esseet miellyttivät. Antologian parhaita olivat Werner Köfler, Erich Hackl ja Josef Haslinger. Heidän tekstinsä kannattaa silmäillä, jos nyt antologia jostain kumman syystä väkisin osuu käsiin. Hakemisen arvoinen se ei ole.

Jesper Svartvik: Bibeltolkningens bakgator

Jesper Svartvik: Bibeltolkningens bakgator. Synen på judar, slavar och homosexuella i historia och nutid. Verbum 2006. 417 s.

Näin pääsiäisen lähestyessä on otollinen hetki syventyä kriittisesti Raamattuun ja sen tekstien tulkintoihin paaston lomassa. Tämä koskettaa myös paatunutta ateistia ja agnostisismiin taipuvaista epäilijää. Oivallisen aseen tähän tarjoaa Lundin yliopiston dosentti Jesper Svartvik, jonka teos möyhii muhevasti useista näkökulmista uutta ja vanhaa testamenttia, kristillisyyden haaroja ja niiden suhdetta juutalaisuuteen, orjiin ja homoseksuaalisuuteen. Syytä onkin, sillä kristinuskon nimissä on syyllistytty kauheisiin karmeuksiin. Oikeutusta on haettu Raamatusta ja vedottu milloin mihinkin asiayhteydestä irrotettuun ja epäselvästi käännettyyn virkkeeseen.

Kristinusko on taustaltaan erikoinen uskonto. Juutalaisuudesta siinneenä se sulautui aluksi kreikkalaisuuteen, josta se ponnisti roomalaisten uskonnoksi. Rooman valtakunnan pirstouduttua kristikunta jakaantui karkeasti kahteen kuppikuntaan leviten leimallisesti eurooppalaiseksi uskonnoksi, joka syrjäytti kymmenien kansojen alkuperäiset uskomukset, toisaalta muokkaantui paikallisiksi varianteiksi. Käännöskukkasilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset. Kerrokset ovat kasaantuneet päällekkäin ja vierekkäin, oman identiteetin haku on vaatinut viholliskuvaa ja pesäeroa kaikista lähimmästä, juutalaisuudesta.

Kristinusko on myös paradoksien uskonto. 1620-luvulla rantautui Plymouthiin Mayflower-laiva tuoden joukon kristityn lahkon pakolaisia Englannista Pohjois-Amerikkaan, heidän muistoksi vietetään yhä kiitospäivää. Lähes samaan aikaan rantautui toisaalla kauppalaiva, jonka lastina oli afrikkalaisia orjiksi. Harva muistaa heitä.

Uuden Englannin siirtokuntalaiset julistautuivat vapaaksi kansakunnaksi 1776 ja perustivat Yhdysvallat. Itsenäisyysjulistuksessa korostetaan kaikkien ihmisten syntyvän vapaina ja olevan tasa-arvoisia. Thomas Jefferson ei kuitenkaan laskenut ihmisiksi värillisiä orjia ja naisia. Jefferson oli myös itse yksi suurimmista orjien omistajista.

Syitä miksi Amerikan orjuus kukoisti, on varmasti monia, mutta kristinuskon tulkinnan vaikutus on ollut ilmeinen ja hidastanut vapautusta. Taloudelliset syyt ovat tietysti painaneet paljon. Ruotsi esimerkiksi rikastui orjakaupasta merkittävästi. Paitsi että ruotsalaiset olivat innokkaimpia rahtaajia ja kauppiaita käyttäen siirtokuntiaan pesäkkeinä, taottiin kahleet pääosin ruotsalaisesta raudasta, joka edisti tulevan kansankodin hyvinvointia tuntuvasti ja loi kauppasuhteita tulevaisuuden tuotteille teollistumisen kiihtyessä... Mutta kristinuskoa ei voi sivuuttaa. Yhtä käsittämätöntä on orjien kääntyminen kristityiksi. He omaksuivat uskonnon, jonka nimissä heidät orjuutettiin.

Jesper Svartvik osoittaa jännästi miten tulkinnat ja väärinkäsitykset ovat ruokkineet orjuutta, ja miten kaikki kääntyi päälaelleen. Samoin tieteellisen perusteellisesti ja uutterasti hän esittelee myös juutalaisuuteen ja homoseksuaaleihin kohdistuneet ennakkoluulot.

Mieli tekisi kirjoittaa pidempi essee aiheesta, sillä Svartvikin teesien typistäminen muutamaksi tiiviiksi lauseeksi vääristäisi viestiä. Siihen en tässä ryhdy enkä edes referoi. Saatte lukea itse! Suosittelen.

Jotakin on kuitenkin pakko ahtaa tähänkin. Jesper Svartvik itse toteaa kirjansa pääteesin olevan, että raamatuntekstien tulkintahistoria voi toimia eettisenä korrektiivina tämän päivän raamatuntulkinnan prosessissa. Alkuperäisen tekstin kirjoittajan tarkoitusperät ovat voineet sumentua käännöksissä ja kontekstissa. Kirjoittaja saarnaa aivan toisesta aiheesta kuin mitä myöhempien aikojen ylemmät kulttuurikerrostumat omassa sosio-historiallisessa kontekstissaan luulevat lukevansa. Svartvikilla on tästä useita esimerkkejä.

Jesper Svartvik kritisoi kristinuskoa ylimielisyydestä ja sokeudesta toiseutta kohtaan. Kristityt väittävät uskontoaan avoimeksi, universaaliksi ja rajattomaksi - toisin kuin esimerkiksi juutalaisuus, joka määrittelee tarkasti sisäpiirinsä. Svartvikin mukaan kristityt eivät näytä ymmärtävän heidän avoimuutensa ja rajattomuutensa manifestoituvan muiden kustannuksella. Hän esittää kärjistetyksi esimerkiksi miltä tanskalaisista mahtaisi tuntua, jos heille tarjottaisiin mahdollisuutta tulla osaksi suur-ruotsalaista valtakuntaa sillä ehdolla, että he lupaisivat lopettaa tanskan puhumisen, lakkaisivat laulamasta tanskalaisia lauluja, eivätkä enää lukisi H.C. Andersenia, Karen Blixenia, N.F.S. Grundtvigia tai Sören Kierkegaardia. Svartvik kysyy, että olisiko tämä rajatonta universalismia vai suur-ruotsalaista suuruudenhulluutta. Svartvikin esimerkki ontuu, sillä Ruotsi ja Tanska ovat molemmat menettäneet menneisyyttään kristillistyessä, mutta myös säilyttäneet sitä ja kielikin on siinä prosessissa säilynyt ja rikastunut, mutta huolen kyllä ymmärtää.

Jesper Svartvikin kirja on parasta kulttuurianalyysia mitä olen aikoihin lukenut ja kohoaa lähes John Keeganin The History of Warfare (på svenska Krig och kultur, 2003), Rondo Cameronin A Concise Economic History of the World. From Paleolithic Times to the Present (på svenska Världens ekonomiska historia från urtid till nutid, 2001) ja Jared Diamondin Guns, Germs and Steel (på svenska Vete, vapen och virus. En kort sammanfattning av mänsklighetens historia under de senaste 13 000 åren, 1999) teosten rinnalle.