Pär Isaksson: Har Sverige en chans?

Pär Isaksson: Har Sverige en chans? Globaliseringen och vi. Svenska förlaget 2006. 191 s.

Aamutee meinasi mennä väärään kurkkuun, kun kaupalliselta radiokanavalta tärähti Sekon parahdus protektionismin puolesta. Työpaikat karkaavat kuulemma Eskilstunasta pienempien palkkojen perässä Suomeen. Esimerkkinä oli kruunujen valmistuksen siirto itään ja tuhatvuotisen perinteen katkeaminen. Se ei ole Sekon mielestä oikein, vaan huutava vääryys, joka pitää estää.

Toisella tauolla Seko pauhasi telemarkkinoiden vapauttamista vastaan. Sitä ei olisi saanut tehdä, koska nyt kuulemma pistetään piuhat poikki lankaverkosta pohjoisen haja-asutusalueilla. Markkinavoimat mylläävät ja se on väärin. Sekon mielestä ennen oli kaikki paremmin. Valtio tuhlasi kuluttajista piittaamatta. Kilpailunpuute piti hinnat korkealla ja esti kehitystä. Talous oli tehotonta. Ilman laajakaistoja ja kännyköitä olisimme Sekon valitsemalla tiellä jääneet. Ne olisivat ylellisyystavaraa, johon harvalla olisi varaa.

Maailma on kieltämättä muuttunut nopeasti. Hitaimpien on ollut vaikea pysyä kurveissa mukana. Työmarkkinat ovat perverssit. Kun 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla pääsi heikommallakin koulutuksella tarrautumaan kohtuulliseen toimeentuloon, näyttää todellisuus toiselta tänään. Edes koulutus ja kokemus eivät välttämättä takaa työpaikkaa. Ruotsin nuorisotyöttömyys on Euroopan suurinta.

Teollisuus työllistää yhä runsaasti, mutta lisäksi tuottaa aivan hurjasti. Tehtaissa puurtaa nykyisin työläisten eliitti, joka ohjaa pitkälle automatisoituja prosesseja. Ruotsin verorakenteen takia palveluammatteja ei ole syntynyt niin paljon kuin olisi mahdollista. Sosiaalidemokraatit vastustivat palvelusektorin muodostumista, joka ulkoistaisi kotitöitä ja tarjoaisi töitä monille. Heistä vain rikkaimmat saisivat nauttia näistä eduista. Heistä oli mielekkäämpää antaa 1,5 miljoonan työmarkkinoilta syrjäytyneen vajota passiivisuuteen tuilla elätettäviksi. Sosiaalidemokraattien politiikka suosi pitkään samassa työsuhteessa olleita. Nuorten, naisten ja siirtolaisten kustannuksella.

Pär Isakssonin kirjan kirjoittamisen aikaan (2006) eivät porvarit olleet vallankahvassa. Siksi tilanne näytti monien väestöryhmien osalta synkältä. Porvarihallitus on politiikallaan onnistunut vähentämään radikaalisti syrjäytymistä. Työllisyysaste on noussut ennätyslukemiin. Toki tietysti korkeasuhdanteen ansiosta, mutta Suhdanneinstituutin mukaan reilusti myös hallituksen poliitikan takia. Veronalennukset ovat suosineet työssäkäyviä, joten työnteko on ollut entistä kannattavampaa ja työväestön marginaalit ovat kasvaneet. Koulutuspolitiikassa kurssin kääntäminen on hitaampaa, mutta suunta on selvästi ammatilliseen ja tasoon panostava. Heikoimpia autetaan koulunkäynnissä välittömästi, ei vasta vuosien päästä, kun se alkaa olemaan jo myöhäistä.

Isakssonin kirja koostuu hänen taloustoimittajana Affärsvärlden-lehteen tekemistä reportaaseista, jotka on muokattu kirjaan sopiviksi. Se on mielenkiintoinen käytännön pikakatsaus nykyajan taloushistoriaan, samalla se on poliittinen kannanotto vapaakaupan ja liberaalin markkinatalouden puolesta.

Talousjärjestelmä on parissa kymmenessä vuodessa muuntunut melkoisesti. 1980-luvulla käynnistyneet valtiollisten monopolien purkamiset, valuuttakaupan vapauttaminen ja tullien poistot ovat siivittäneet huikeisiin mullistuksiin. Niitä on vauhdittanut it-vallankumous, joka on raivannut kommunikaatiokatkoksia ja tehnyt yhteydenpidosta huomattavasti helpompaa.

Tärkeänä seikkana Isaksson huomaa verkostotalouden, joka linkittää tuotantoprosesseja yhteen. Yritykset erikoistuvat, eivätkä yritä tehdä kaikkea enää itse. Samalla sisäänostosta on tullut salonkikelpoista. Siitä on tullut yritysten tärkeimpiä osia, koska kunnollisesti kilpailuttamalla voidaan painaa kustannuksia reilusti alas. Logistiikka on uusiutunut hienovaraisemmaksi. Varastoja ei täytellä turhaan, vaan tilauksesta, joka myös toimitetaan aikaisempaa nopeammin.

Isakssonin teesi on, että globalisaatiosta hyötyvät kaikki. Ei pidä harmitella työpaikkojen katoamista, koska uusia syntyy toisaalla. Hän lainaa amerikkalaisprofessorin arviota, että 25 globalisaatiosta hyötyvää kohti on yksi häviäjä, jonka työpaikka häviää halvempien tuotantokustannusten maihin. Ruotsilla on hyvät edellytykset pärjätä globalisoituneessa taloudessa.

Loppukaneettina kansainvälistymisen puolesta hän muistuttaa August Strindbergin viettäneen 25 vuotta elämästään ulkomailla. Suurteokset, jotka ovat vaikuttaneet valtavasti ruotsalaisuuteen, on kirjoitettu Ruotsin rajojen ulkopuolella.