Yasmina Khadra: Sirenerna i Bagdad. Alfabeta 2007. 285 s.
Yasmina Khadra, oikealta nimeltään Algeriassa syntynyt ja Ranskassa asuva Mohammed Moulesshoul kirjoittaa toiseksi uusimmassa teoksessaan juuri siitä mistä pitää eli todellisuudesta Irakissa. Käsittääkseni häntä ei ole suomennettu, mutta syytä olisi. Mies aloitti kirjoittamaan ollessaan vielä upseerina Algerian armeijassa 1984. Sotilassensuurin takia hän julkaisi kirjansa pseydonyymillä. Vuodesta 2000 hän on asunut paossa Ranskassa. Hän on teoksissaan käsitellyt terrorismin juuria ja vienyt lukijansa muun muassa Afganistanin arkeen.
Harva oikeasti käsittää mitä esimerkiksi Irakissa todella tapahtuu. Uutisista tihkuvat tiedot uusista itsemurhapommi-iskuista ja ääriryhmien välisistä taisteluista ovat useimmiten luotettavuudeltaan epäilyttäviä. Viestimet välittävät lausuntoja, joiden väitteiden lähteiden alkuperää on vaikea jäljittää. Bagdad on kaoottinen kaupunki, eivätkä läntiset tiedotusvälineet uskalla olla läsnä kuin tarkasti vartioiduilla alueilla ja mielellään amerikkalaisten mukana. Läntiset tiedotusvälineet jättävät julkaisematta kuvia silvotuista ihmisistä. Monet Lähi-idän kanavat näyttävät sodan kasvot.
Toinen ilmiö on terroristien oma kuvamateriaali, joka leviää internetin välityksellä. Lähes jokainen isku uskottomia vastaan filmataan ja pistetään tuubiin. Netissä voi nähdä miten alasammutun avustuskopterin henkiinjäänyt lentäjä pakotetaan nilkuttamaan karkuun ja ammutaan raukkamaisesti selkään. Netissä voi katsoa kuinka fundamentalistit katkovat kauloja, kuinka he saapuvat liikkeeseen moottoripyörällä ja teloittavat omistajan, kuinka he asettavat tienvarsipommin, joka jysähtää työläisiä rahtaavan pikkubussin kohdalla, kuinka he ampuvat olalta raketteja rekkoihin ja käyttävät kranaatinheittimiä ja kuinka sala-ampuja listii amerikkalaisia sotilaita... Taustalla pauhaa Allahia ylistävää musiikkia. Tekijät ovat parikymppisiä toimettomia nuorukaisia, joita väkivalta on ruokkinut uusiin väkivaltaisuuksiin.
Sirenerna i Bagdad (Les Sirènes de Bagdad) kertoo suoraan, mitään peittelemättömästi millaisesta helvetistä irakilaiset pakolaiset tulevat. Pelkästään oma kaupunginosa on parissa vuodessa muuttanut ilmettään täydellisesti. Miltein jokainen vastaantulija on nykyisin irakilainen, eikä oma kaupunginosa ole niitä suurimpia keskittymiä. Eskilstuna on lupautunut vuosittain ottaa noin 350 irakilaista pakolaista, heitä on tullut kuutisen sataa vuodessa. Ja Eskilstuna on pienen virran päätepiste. Suurempi paine on kohdistunut Södertäljeen ja Malmöhön, joihin kumpaiseenkin on saapunut kymmeniä tuhansia irakilaisia pakolaisia.
Kirjan luettua ymmärtää kyllä miksi paetaan. Romaani alkaa pienestä kylästä, joka asteittein riuhtaistaan sodan kurimukseen. Päähenkilö lähtee Bagdadiin janoamaan kostoa amerikkalaisten nöyryytyksestä ja kirja muuttuu trilleriksi, joka menee överiksi Beirutissa ja latistuu lopuksi.
Kirja on paikoin pauhaava ja saarnaava, henkilöt ovat yksinkertaistettuja ja kärjistettyjä, mutta se ei himmennä hohtoa. Kirja kohoaa lukemieni kirjojen aateliin. Milloinkohan suomalaiskirjailija uskaltaa tarttua Irakiin? Itse olen sitä joissakin julkaisemattomissa novelleissa tehnyt, mutta romaania tarvittaisiin työstämään tapahtunutta, jolla on ollut moninaisia seuraamuksia aivan lähialueille asti.
1 kommentti:
Hello. This post is likeable, and your blog is very interesting, congratulations :-). I will add in my blogroll =). If possible gives a last there on my blog, it is about the Tênis e Sapato, I hope you enjoy. The address is http://tenis-e-sapato.blogspot.com. A hug.
Lähetä kommentti