Novellin vuodenajat (toim. Pekka Tarkka), Amer-yhtymä Finnreklama 1987, 663 s.
Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elämässä aika on harmittavan tiukalla ja ahtaalta näyttää kesään asti. Tietysti päivityksiä auttaisi, jos luettavana olisi lyhyempiä teoksia.
Novellin vuodenajat kun on tuhti tapaus. 52 novellia 25 vuoden ajalta on kunnioitusta herättävä sukellus suomalaiseen tarinointiin. Kirjoittajien joukossa ovat kaikki kärkinimet 1970- ja 1980-luvulta, monet yhä aktiivisia kynänkäyttäjiä.
En voi väittää ihastuneeni kaikkiin. Novelleja ei myöskään voi lukea yhtä laukaten kuin romaaneja. Novellit vaativat pysähtymistä.
Olisi huutava vääryys niputtaa kaikkia samaan kategoriaan. Yhdessä ne kuitenkin maalaavat samansävyistä mielenmaisemaa. En innostunut erityisemmin maaseutukuvauksista, joita oli runsaasti etenkin vanhemman polven rustaajilla. Huomiota kiinnitti Puolan esiintyminen useammassa tekstissä tavalla tai toisella. Matkailu keskittyi Itä-Euroopan maihin, muuten mentiin kotikonnuilla.
Ennakkoluulot pitivät pintansa. Kirjailijat, joiden tuotanto on ollut vaikeasti nieltävää, olivat tässäkin kokoelmassa karvaita. Yleisesti ottaen taso oli korkeaa tai huikaisevaa. Työläisromantiikasta mentiin historialliseen draamaan. Käytännössä vain kunnon fantasia-, dekkari- ja skifityypit uupuivat lajikirjosta.
Mieleen painuivat ainakin Joni Skiftesvikin Kolme miestä Kostamuksessa, Veikko Huovisen Kasvissyöntikausi, Aulikki Oksasen Torsti, Jukka Pakkasen Halkeama, Pamela Mandartin Parin vaihto, Martti Joenpolven Halpa ammattimies, Timo T. Mukan Sankarihymni, Daniel Katzin Talo Sleesiassa ja Eeva Tikan Alumiinnikihlat.
Kokoelmien hyvänä puolena on, että ne yleensä innostaa tutustumaan lisää kiinnostavien kirjailijoiden tuotantoon. Kokoelmat ovat kivoja katsauksia kirjallisuuden kirjavaan kenttään.
1 kommentti:
yuo kuulostaa kivalta
Lähetä kommentti