Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous. G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala, 2010. 350 s.

Helsingin Kirjamessuilta tarttui kiintoisa elämäkerta mukaan. G. A. Serlachius oli värikäs persoonallisuus, joka muistutti monessa mielessä tämän päivän sukareita ja keskisiä. Mänttä on Serlachiuksen aikaansaannosten tihentymä. Keskelle erämaata kasvoi paperiteollisuuden innovaattorikeskus, joka rahoitti myös kulttuurielämää. Vaikka paperitehdas onkin tänään parhaat päivänsä nähnyt ja Mänttä taantuva, ikääntyvä pikkukaupunki on se silti taide-elämän kannalta edelleen sijaintiaan ja kokoaan suurempi.

Omalta kannalta Mänttä on merkittävä ja läheinen. Äidinpuoleinen suku on sieltä ja mökillä vietän runsaasti aikaani.

Teemu Keskisarja kuvaa G. A. Serlachiuksen kasvutarinan köyhyydestä patruunaksi. G. A. Serlachiusta pakottivat osin olosuhteet, osin oma into poikkeavaan uraan. Köyhyyteen vajonneena koulutie ei ollut mahdollinen, vaan rappusiksi valikoitui oppisopimus apteekkialalla. Lukuisten käänteiden, useiden asuinpaikkojen ja vastoinkäymisten kautta Serlachius päätyi apteekkariksi pieneen sisämaakaupunkiin Tampereelle, jonka teollistuminen yskähteli vähitellen käyntiin.

Lääkebisnes oli käytännössä kulissi. Serlachius laajensi apteekkinsa valikoimat lähelle tavaratalon tasoa ja teki yhteistyötä muun muassa erään huomattavan tavarataloketjun perustajan G. F. H. Stockmannin kanssa. Hän kokeili periaatteessa melkein kaikkea mitä tuohon aikaan yritettiin aina oluesta sienien vientiin.

Huomattavaa oli ettei Serlachiuksella ollut omaa pääomaa paljoa. Liiketoiminta pyöri velkarahalla koko ajan konkurssiuhan alla. Syrjäisen Mäntän kosken valjastaminen puuteollisuuteen oli onnistunut liiketoimi. Sahasta ja puuhiomosta kasvoi paperitehdas, joka nojasi aikansa uutuustekniikkoihin ja päätyi keittelemään sellua.

Ongelmatonta ei ollut. Toiminta oli Serlachiuksen elinkaaren ajan koko ajan veitsenterällä. Loppu oli aina lähellä. Aktiivinen lobbaus edesauttoi kuitenkin onnistumisen edellytyksiä. Yksi tärkeimmistä ratkaisuista oli junaradan saaminen lähituntumaan. Serlachiuksen ansiosta Hangosta tehtiin talvellakin auki oleva satama.

Persoonana häntä pidettiin vaikeana ja mies oli riidoissa kaikkien kanssa. Yhtiökin meni välillä holhoukseen lainojen kivuttua yli korvien.

Jännittävä kirja, joka sukeltaa 1800-luvun loppupuolen kiihkeään teollistumiseen herkullisesti.

Lukiessa mieleen tuli, että G. A. Serlachius sopisi prikulleen Joseph Schumpeterin luomaan malliin yrittäjyydestä. Schumpeteriläistä talousteoriaa sopisi soveltaa suomalaisiin yrittäjiin. Serlachius voisi olla yksi heistä.