Andrej Kurkov: Presidentens sista kärlek

Andrej Kurkov: Presidentens sista kärlek. Natur och Kultur 2009. 490 s. (Андрей Курков: Последняя любовь президента, 2004)

Kauan on kulunut kuumeisesti luetusta kerrasta. Ukrainanvenäläisen Andrei Kurkovin Presidentin viimeisen rakkauden kohdalla niin kävi. Suomentamaton teos sai arvoisensa ruotsinnoksen. Suomeksi Kurkovilta on julkaistu vasta kaksi kirjaa.

Pietarissa syntynyt Kurkov on yksi osoitus niistä sinnikkäistä omakustannekirjailijoista, jotka ovat pyristelleet kustannuskynnyksen ylitse sisukkaasti uhmaten yleistä hyväksyntää. Hänen sanotaan saaneen kaupallisilta kustantajilta viitisensataa kielteistä vastausta ennen ensimmäistä myönteistä päätöstä. Siihen mennessä hän oli ehtinyt kirjoittaa kahdeksan kirjaa ja kaupitella niitä itse Kiovan kaduilla...

Presidentin viimeinen rakkaus on poliittisen parodian, trillerin ja rakkausromaanin satiirisen kitkerä keitos. Päähenkilö Bunin on sattumapresidentti Ukrainassa, jossa Moskova (Putin) vetelee naruista kuin sätkynukkeja. Suomikin siintelee taustalla, esimerkiksi vodkana. Asetelmasta mieleen tulee Jari Tervon uutukainen Koljatti.

Käytännössä kirja kulkee kolmessa putkessa. Rakenteeltaan se on päiväkirjamaisten lukujen mosaiikki, joka heittää jatkuvasti ajassa ja paikassa ilman viitteitä toisiinsa mielivaltaisesti. Yhdessä päätarinassa ollaan 1980-luvulla ja lopulta 1990-luvun alussa, toisessa eletään 2000-luvun alkua ja kolmannessa ollaan vuosissa 2015-16.

Luonnottomasti Bunin elää hetkessä ilman muistoja. Se tekee lukemisesta raskasta, vähitellen tarinat sulautuvat mielessä yhdeksi ja vasta kirjan edettyä neljä viidesosaa alkaa päähenkilö viitata tapahtumiin toisissa kertomuksissa juonen saadessa samalla hullunkurisia piirteitä, toisen kertomuksen traagisuus peilautuu kolmannen trilleriin valon ja varjon leikin lailla. Se on kutkuttava yhdistelmä, joka toimii nerokkaasti.

Yksityisiä, eksistentialistisia tiloja paisutetaan laajempiin yhteiskunnallisiin kaariin. Kontekstit vaihtuvat, muistumia on vanhoista kansantaruista. Isä Camillon ystävät saanevat tyydytystä sivujuonella uskonnollisesta ihmeestä, johon Buninilla on osuutensa. Kirjassa on myös yhtenä keskeisenä hahmona viinaanmenevä kirkonmies, jonka kanssa Bunin kallistaa säännöllisesti kuppia ja ui avannossa yhdessä seonneen juutalaisen sotaveteraanin kanssa...

Kirja turpoaa kompleksisista suhteista naissukupuoleen. Mielisairas kaksoisveli värjää ja syventää inhimillistäen kauniisti polveilevaa romaania.

Kolmannessa pääkertomuksessa Bunin on uransa huipulla juhlimassa Moskovassa, saa sairaskohtauksen ja hänen sydän vaihdetaan. Myöhemmin paljastuu, että sydämeen on asennettu mikrosiru... ja presidentin seuraksi tulee nainen, jonka menehtyneeltä mieheltä sydän on peräisin.

Loppu on kuin omista yläasteen ainekirjoituksen tarinoista. Banaali, mutta tehokkaan tyly ja lavea, joka ei vesitä vaan valloittaa.

Tämä on kirja, joka pitäisi suomentaa välittömästi. Kurkovista kuulemme kyllä varmasti vielä kyllästymiseen asti.