Erkki Pihkala: Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen

Erkki Pihkala: Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen. SKS tietolipas 181, 2001. 380 s.

Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen on tiivis teos, jonka numeroviidakon rehevyys laimentuu lähteettömyydellä. Erkki Pihkala on ilmaissut ainoastaan käyttämiensä kaavioidensa ja kuvioiden alkuperän. Teoriapuolella on joskus suluissa nimi viitteenä. On lukijan sinisilmäisen uskon varassa luottaako hän Pihkalan esittämiin faktoihin ja analyysiin. Tietoja kun ei voi suoraan tarkistaa.

En lähtisi käyttämään kirjaa tieteellisessä mielessä primäärinä lähteenä. Sen sijaan kattavana yleiskuvana Suomenniemen taloushistoriasta ja kontakteista muualle se on hyödyllistä luettavaa itse kulle. Mikäli ei häiritse Erkki Pihkalan omaperäinen kieliasu. Esimerkiksi bensa on pensa, tietotaito (know-how) kääntyy taitotiedoksi.

Kevyt kirja ei ole. Varsinaista numerotiedon vyörytystä on lukijalle siis tiedossa. Mutta taloushistoriasta innostuneille todellinen aarreaitta.

Suomalaisten kontaktit ovat olleet vaihtelevia ulkomaailmaan. Etenkin maan sisäosat ovat olleet eristyksissä ja käytännössä ihmiset ovat eläneet omavaraisessa luontaistaloudessa.

Harvaanasutun maailmankolkan erityispiirre on ollut luottamus kauppakumppaneihin. Kun Keski-Euroopassa kokoonnuttiin kasvokkain vaihtamaan messuille hyödykkeitä, niin Pohjan perukoilla myyjä latoi turkikset jäälle ja häipyi erämaahan. Mahdollinen ostaja kasasi viereen oman ostotarjouksensa. Ostaja ei saanut viedä tavaraa ennen kuin myyjä oli napannut ostajan tarjoamat kamat itselleen. Siihen asti ostajan piti kohottaa kasaa. Myyjä ja ostaja eivät kohdanneet kasvokkain välttämättä kertaakaan.

Ristiriitaa talousoloihin on tuonut sen sijaan rannikon vilkas kaupankäynti ulkomaiden kanssa. Ruotsin vallan aikana kauppaa rajoitettiin tiettyihin kaupunkeihin ja ohjattiin Tukholmaan.

Suomalaisten osuus maailmantaloudesta on ollut marginaalinen, mutta esimerkiksi tervasta osuus oli ylivoimainen. Buumi perustui Amerikan valloituksen tärkeään sivubisnekseen; orjakauppaan. Suomalaisella tervalla tiivistettiin orjalaivojen rakenteet, kahleet taottiin ruotsalaisesta raudasta.

Ulkomaista omistusta on rajoitettu runsaasti itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 1939 laki kielsi ulkomaisen omistuksen ilman valtioneuvoston lupaa. Tämä kansainvälistymistä hidastanut kaupankäynnin este purettiin vasta 1990-luvun alussa, joka heijastui näkyvästi esimerkiksi Helsingin pörssin osakekursseihin.

Oma mielenkiintoinen osa-alueensa on Suomessa kautta historian käytetyt valuutat. Nimiä on niin monta, ettei yhden ihmisen sormin voi niitä alkaa laskemaan. Kielitieteilijälle avautuu kirjan myötä monia uusia maisemia. Kaikki rahasta käytetyt nimitykset nimittäin juontavat johonkin taloushistorian kerrostumaan, jossa sitä on käytetty valuuttana.

Erkki Pihkala sekoittaa tekstiin faktan sekaan omaa analyysiä. Toisinaan niiden erottaminen tuottaa vaikeuksia. Monista asioista on toki samaa mieltä, mutta kriittinen lukija kaipaisi selkeämpää erottelua aineiston ja tulkinnan ja päättelyn lomaan.

Erityisen tärkeä huomio, joka kuitenkin nykyisessä asussa jää valitettavasti mielipiteen tasolle, on seuraava lainaus "[K]ysyntä ja tarjonta, mistä ne sitten nousevatkin, ovat kautta taloushistorian olleet voimia, joita ei ole voitu tukahduttaa. Ne tulisikin vastustamisen asemasta ohjata edistämään yleistä hyvinvointia. Teolliseen vallankumoukseen liittyvä vapaakauppa ja siihen liittyvät vapaat pääomaliikkeet ja vapaa yrittäminen ovat puutteistaan huolimatta olleet ne voimat, joilla vaurautta ja sen mukana koulutusta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia on voitu viimeisten 200 vuoden ajan tehokkaimmin levittää ihmiskunnan keskuuteen. Toisenlaiset kokeilut eivät ole menestyneet." (Pihkala, s. 284)

Tehokkaammin väite olisi toiminut loppukaneetissa kirjan lopussa. Silloin sen sisältöä olisi voinut peilata koko kirjaan ja olettaa viittavaan sen sanomaan. Nyt se valitettavasti roikkuu irrallisena heittona.