Philip Roth: Haamukirjailija. WSOY 1980. 209 s.
Kun hyvää kirjaa kaipaa, Philip Rothin tuotannosta kunnon teoksia löytyy roppakaupalla. Pentti Saarikosken suomentama Haamukirjailija on yksi suosikeistani, jota kahlaan lävitse yhä uudelleen. Eikä se ole voinut olla jättämättä jälkiä omaan kirjoitteluun.
Esimerkiksi selvä heijastuma on esikoiskirjani novelli Kirjoittajakurssi, jossa esiintyvät Asko Sahlbergin näköinen ruotsinsuomalainen kirjailijamies ja kirjoittamisesta innostunut nuorukainen samankaltaisessa asetelmassa. Tosin rakenteeltaan novelli poikkeaa ja jakautuu kiehtovasti kahtia, pornahtava alku pysähtyy syvällisemmäksi pohdiskeluksi ja kriittiseksi tarkasteluksi kirjoittamisesta.
Haamukirjailijassa esikoisnovellikokoelmansa julkaissut nuorukainen matkaa erakoituneen tähden luokse, joka osoittautuu kimallustaan kauheammaksi - siis aivan tavalliseksi ihmiseksi.
Roth osaa siepata lukijansa, joten tarina tempaa mukaansa ja loppuukin hivenen yllättävästi, kuin kesken ja latistuen. Kiva kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti