Jani Saxell: Huomispäivän vartijat. Avain 2007. 352 s.
Jani Saxellin novellikokoelma Huomispäivän vartijat on tuhti tekele, joka jättää vaativalle lukijalle pettyneen sivumaun. Koherenssi ei ole kunnossa, novellit ovat haahuilevia, suuntaansa ja muotoansa vielä etsiviä raakileita. Paikoin punainen lanka on hämärtynyt ja täysin hukassa.
Kuudesta kertomuksesta kolme ylittää selvästi muut. Niissä on taustalla kirkas ideologia, jonka ansiosta kertomuksista on väännetty sivuille se olennainen. Ensimmäinen Vapauden kaiho 2012 on tällainen. Juuri sen terävä, todellisuuden tuntuinen yhteiskuntakriittisyys tulevaisuudesta luo isoja odotuksia muihin novelleihin. Yhdysvaltoihin matkaava nuori mies joutuu vankileirien saaristoon... mukana möyhentämässä mieliä on autonomiseksi päässyt tietokone. Futuristisen novellin juuret ovat George W. Bushin tuhoisassa aikakaudessa, rykäys on skifillä höystetty kauhuparodia mahdollisesta tulevasta, mikäli Bushin klaani saa rellestää rauhassa maailman mahtavimman maan ykköspallilla. Makoisaa ja nokkelaa sanailua, jossa juonenkäänteet yllättävät lukijan herkullisesti.
Kärpäsen silmät voisi olla laadukasta venäläistä nykykirjallisuutta. Kokonaisuutena kelpo tuotos hajoaa kuitenkin yritykseen olla useampia tyylisuuntia samaanaikaan. Lähes realistinen ote Pietarista pirstoutuu ja hukkuu Nevaan. Novelli lässähtää, olo on kuin kävelisi puolivalmiiseen pilvenpiirtäjään: kerrokset loppuvat kesken.
Menneisyydenhallintavirasto on kokoelman kruunu. Kirjallisuusfilosofinen neronleimahdus herättää klassiset kirjailijahahmot henkiin. Modernistinen tarina kerrostuu kivasti skifillä, ja samalla herättää kysymyksiä historiasta ja vaihtoehdoista älykkäästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti