Åsne Seierstad: Ängeln i Groznyj. Albert Bonniers förlag 2008. 359 s.
Åsne Seierstadin uusin kirja Ängeln i Groznyj on karmeaa kuvausta Tshetsheniasta ja Venäjältä. Sitä lukee pala kurkussa, vastenmielisesti luvun kerrallaan. Olo on huono, kihisee kiukusta ihmisoikeusrikoksista, järjettömästä väkivallasta, joka murskaa vähäisemmänkin toivon kovia kokeneiden ulottuvilta.
Kirja on sisällöltään niin hirvittävää, että en suostu (tai kykene) sitä referoimaan. Seierstad vie lukijan intensiivisesti sisälle sotaan. Pelkästään kaunokirjallisesti kyseessä olisi suurteos, mutta se ei ole fiktiivinen. Nämä tarinat ovat tosia, nämä ihmiset ovat eläneet ja kituneet. Hän valottaa historiallisella syvyydellä, kertoo lasten ja naisten hädän taustoittamalla henkilöhistoriaa ja ottaa osaa taistelevien osapuolien arkeen eri tasoilla. Hän tuo oman mielipiteensä esille vahvasti. Nuoresta naiivista toimittajatytöstä tulee uhkarohkea, mutta kyyninen kirjailija.
Seierstadin aiemmat kirjat olivat loistavia, mutta tämä tyrmää lähes sanattomaksi. Åsne Seierstad jatkaa Anna Politkovskajan hengessä raportoimista Venäjän hallinnon julmuuksista ja ihmisoikeusrikoksista tuoden tavallisten ihmisten kohtalot päivänvaloon. Kirja jättää lukijansa shokkiin. Kylmät väreet kulkevat yhä pitkin selkärankaa. En pysty kirjoittamaan enempää.
1 kommentti:
Groznyin Enkeleitä lukiessa toivoo, että kirjan lopussa olisi tilinumero minne lahjoittamalla voisi ostaa pahan olon pois. Voiko maailman tylyydelle mitään?
Lähetä kommentti