tiistai 20. toukokuuta 2008

Herbjørg Wassmo: Ett glas mjölk, tack

Herbjørg Wassmo: Ett glas mjölk, tack. Norstedts 2008. 398 s.

Norjalaisen pitkän linjan menestyskirjailija Herbjørg Wassmon vasta ruotsinnettu Ett glas mjölk, tack vie ihmiskaupan ja prostituution rumaan pimeyteen. Svenska Dagbladet ylisti sitä uskottavaksi ihmiskaupan kuvaukseksi. Annina Rabe sanoo kirjan vahvuuden olevan, että se on ensisijaisesti muutakin kuin kirjallisuutta, josta kotimaassa kriitikot ovat kirjaa arvostelleet.

Rakenteellisesti romaanittomuus on puute. Se säkenöi, mutta ei sytytä. Aihe on todella tärkeä, joten missio tukevoittaa teoksen selkärankaa, jonka ympärillä on paljon höttöä. En päässyt koskaan teokseen kunnolla sisään, se pullautti ulos vähän väliä. Kohtaukset olivat kökköjä, teennäisiä. Karmivia toki, mutta ei empatiaa hirmuisesti herättäviä. Ehkä en ole teoksen otollisinta kohderyhmää, joten voin olla jäävi arvostelemaan. Silti tuntui, että teos oli suunnattu teini-ikäisille ja sitä hivenen vanhemmille nuorille naisille, jotka pystyvät tädin opastuksella turvallisesti kammoksumaan ikätovereidensa kohtaloita toiseuden avulla. Niin lähellä, mutta kuitenkin muukalaisia. Se ei kenties ole ollut Herbjørg Wassmon tietoinen tarkoitus, mutta sellainen maku kirjasta suuhun jää. Uskottavuuskin on paikoin melkoisen hutera käsite.

Kirjassa kuusitoista täyttävä köyhä liettualaistyttö Dorte ajautuu ihmiskauppiaiden ansaan. Hänelle luvataan töitä kahvilasta Tukholmassa. Lapsellinen tyttö tarttuu tarjoukseen, joka osoittautuu valheeksi. Hänet joukkoraiskataan sadomasokistisesti huvilalla, rahdataan Ruotsiin ja myydään norjalaiselle parittajalle. Tyttö kuskataan nimettömään kaupunkiin, jossa hänet teljetään huoneistoon ja koulutetaan miellyttämään asiakkaita, joita tungeksii. Venäläinen kolmekymppinen Lara on hänen työnjohtajansa ja rahastaja. Liiga paljastuu poliisille ja Lara avustaa Dorten karkuun omaan asuntoon ja häipyy. Sitä ennen Dorte on saanut vapauksia käydä kaupungilla. Dorte alkaa "yksityisyrittäjäksi", hän vonkaa asiakkaita hotellien auloista ja yökerhoista. Päätyy sairaalaan ja raiskataan. Lara palaa, mutta huomaa Dorten olevan raskaana. Patistaa raiskaajan tuttavan eli ystävällisen asiakkaan perään Osloon. Tämäkin mies paljastuu toisenlaiseksi surkimukseksi. Hänet lukitaan huorataloon, joka on helvetin esikartano. Junassa tapaaman journalistin avulla poliisi osaa iskeä ja pelastaa tytöt. Siinä tapahtumat lyhykäisyydessään. Sivuhenkilönä on Dorten kuollut isä, joka esiintyy tapahtumia pilkkovissa unimaisissa otoksissa, joissa Dorte keskustelee isänsä kanssa.

Kirjat ovat siitä kummallisia, että mielleyhtymät liihottavat joskus kauaksi teoksen aihelmasta. Omat ajatukset karkailivat jatkuvasti muistoihin aikoihin, jolloin oleskelin paljon Norjassa. Niistäkin hetkistä on vierähtänyt jo melkoinen tovi. Paitsi, että lapsuudessa olimme perheen kanssa autolomilla muutamaan kertaan Norjassa, olen myös ollut kolme viikkoa "vaihdossa" Norjan puolustusvoimissa. Kohtalon ironiaan kuulunee, että elämä on sittemmin heittänyt kahden muskeleilla pullistelevan maan väliin kuningaskuntaan, joka itse pasifistisen idealismin sokaisemana on ajanut omat puolustusvoimansa alas, kun kerran on saanut olla 200 vuotta rauhassa. Kun kertoo omasta sotilastaustasta ja palveluksesta kahden maan armeijassa, saa täällä äkkiä heikkopäisen sotahullun maineen. Parempi pitää suunsa supussa, sillä kukaan työnantaja ei ole kysellyt suoritetun varusmiespalveluksen perään, eikä sen tehneitä arvosteta pätkääkään, etenkään jos on koulutettu tappamaan kahden maan riveissä. Suomessa se on aina ensimmäinen kysymys ja aina edellytys eteenpäin menoon työmarkkinoilla.

Ei kommentteja: