John Banville: Havet. Brombergs 2008. 273 s.
Vuoden 2005 Booker-palkinnon voitti Jari Tervon näköinen mies Irlannista, John Banville kirjalla The Sea (2005).
Kirja on keinuva kuvaus lapsuudenmuistoihin vajoavasta vanhuksesta, jolta on juuri kuollut syöpään vaimo ja joka on palannut rantakylään, jossa koki mieleenpainuvan dramaattisen kesän kauan sitten.
Teosta on kehuttu mestarilliseksi kertomukseksi surusta, muistoista ja rakkaudesta. Sitä se onkin, vaikka mielialani ei kenties ollut otollisin lukaisulle. Kirja uppoaisi kenties parhaiten loppusyksyn hyytävien sateiden kiillottaessa jäätynyttä maata. Näin alkukesästä siihen ei pääse sisälle. Minulta ainakin kesti sivun 54 paikkeille ennen kuin tempauduin tarinaan.
Koska kirja koostuu nykyhetkestä ja muistojen palasista, putoaa ennen pitkään kärryiltä, jos huomio herpaantuu. Hapuilu häviää lopussa ja kertomus kärjistyy, kun tajuaa kesän kauheat tapahtumat. Mielenkiintoisena sivupolkuna ja täytteenä on taidehistorian tuputus ja päähenkilön vertaukset taiteilijakohtaloiden ja oman elämänsä välillä.
Rakenteeltaan teos monologista tajunnanvirtaa, josta puuttuvat luvut. Ainoa jäsennys on jako kahteen osaan.
Kirja on varmasti bookerinsa ansainnut, siitä huolimatta, että tajuntani ei ollut terävimmillään enkä jaksanut kunnolla keskittyä lukemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti