sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Richard Dawkins: Illusionen om gud

Richard Dawkins: Illusionen om gud. Leopard förlag 2007. 412 s.

Oxfordin yliopiston professori Richard Dawkins on aikamme ärhäkkäimpiä ateisteja. Tuorein teos Illusionen om gud (suomeksi Jumalharha) on tuhti teos, joka mukiloi uskovaisten argumentit maanrakoon.

Dawkins sanoo suoraan sen mitä moni ei uskalla tunnustaa. Jumalia ja jumalaa ei ole. Uskonnot ovat evoluution sivutuote, josta ei ole ollut muuta kuin haittaa. Hän vierittää uskontojen niskaan pääsyyllisyyden sotiin. Hän pitää psyykkisenä pahoinpitelynä lasten kasvattamista uskovaisiksi.

Dawkins höystää huumorilla teostaan. Erityisesti hän keskittyy kristinuskon penkomiseen, ja osoittaa, ettei moraalimme onneksi kumpua raamatusta.

Tämä kirja pitäisi lisätä toisen asteen koulutuksen opetusohjelmiin. Maailmasta tulisi varmasti paljon miellyttävämpi paikka, kun olisi vähemmän uskontojen nimissä pauhaavia fundamentalisteja, jotka ovat sairaalloisen kiinnostuneita kontrolloimaan toisten seksuaalisuutta, syömistä ja olemista. Kukin eläköön miten tahtoo, mutta älköön pakottako muita.

4 kommenttia:

penjami kirjoitti...

Dawkins on ateismissaan ärhäkkä, jopa liiankin. Hän ei hyökkää pelkästään fundamentalistista uskonnollisuutta vastaan, vaan vaatii myös, että ns. maallistuneiden tapakristittyjen yms. olisi herättävä horroksestaan.

Jumalharha on kirjana kiinnostava, mutta siihen tärkeimpään probleemaan Dawkins ei kyllä anna vastausta: jos maailmasta poistetaan uskonnot, niin mitä tulee tilalle? - Joku viisas on joskus sanonut suunnilleen niin, että jos hän pystyisi vedenpitävästi osoittamaan, että Jumalaa ei ole olemassa, niin hän ei sitä tekisi - se olisi nimittäin sama, kuin jos veisi hiekkalaatikossa leikkivältä lapselta hänen viimeisen lelunsa.

Osa ihmisistä pärjää ilman uskontoa, osa ei. Uskonnolle on psykologinen tarve, jota ei oikein voi muutoin korvata.

Samaan aiheeseen liittyy myös esim. Sam Harrisin melko tuore teos Uskon loppu, jossa Harris kritisoi etupäässä juuri uskonnollisia fundamentallisteja ja sitä, miten uskonto heijastuu esim. USAn lainsäädäntöön.

Suomessa voi perustellusti esittää kritiikkiä sille, että kirkon ja valtion suhde on läheinen. Ruotsissa tämäkin asia on käsittääkseni hoidettu paremmin, eli pesäero on selvempi.

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Dawkingsin kirjan ateismiuhoa kannattaa tarkastella kontekstissa. Kyseessä on popularisoitua tiedettä ryyditettynä vankalla vakaumuksella, joten kärjistykset ovat populistisia yksinkertaistuksia. Hän yrittää puhua kielellisesti samalla tasolla uskovaisten kilpailijoidensa kanssa samalle kuulijakunnalle.

Dawkings väittää Jumalharhassa meidän voivan jatkaa uskonnollisia rituaaleja ja uskonnollisesta kulttuurista nauttimista uskon hiipumisesta huolimatta.

Itse pärjään mainiosti ilman yläkerran herraa, vaikka ajatus elämisen tarkoituksettomuudesta ja tietoisuuden pelkästä vilahduksesta tässä maailmankaikkeudessa joskus kauhistuttaakin, jos sitä alkaa liiaksi pohtimaan. Kai sitä siksi hakeutuu kirjallisuuden pariin tuudittautumaan muihin mielikuvitusmaailmoihin.

Dawkingsin kirjassa ärsytti eniten sen yksioikoisuus sotien syistä. Uskonnot leimattiin kaiken pahan juureksi, vaikka todellisuudessa sotiin kietoutuu moninaisia vaikuttimia taloudellisista asioista aina yksilöiden kypsymättömään sadistiseen himoon lajitoveraitaan kohtaan. Uskonto on useimmiten pelkkänä kaapuna, jolla verhotaan muut syyt peittoon, oman moraalittomuuden oikeutukseksi. Sodat eivät katoaisi uskontoja hävittämällä. Toki voisi se hivenen niitä vähentääkin. Uskonnolliseen terrorismiinkin liittyy monesti poliittisia sosioekonomisia ulottuvuuksia.

Etenkin kriisitilanteissa uskonnollisten yhteisöjen tuki voi olla ensiarvoista. Katastrofien kohdalla ihmisillä on tarvetta kokoontua yhteen ja on lohduttavaa kuulla auktoriteetin väittävän, että elämällä on tarkoitus ja tietää minne päätyy kuoleman jälkeen hengissä. Itsepetostahan se on. Mutta auttaa jaksamaan vaikeimman ylitse.

Samoin on epäsosiaalisilla urapoluilla taivaltaneiden kohdalla. Usko voi jäsentää elämää, asettaa raamit ja antaa sisältöä uuteen elämään. Ja ennen kaikkea tuoda tarpeellisia rituaaleja merkkaamaan arkipäivää, joka aiemmin on ollut kaoottista ilman säännöllisiä elintapoja.

penjami kirjoitti...

Totta, olet oikeassa, Dawkinsin kirjoitukset pitää varmaankin ajatella vastaiskuna USAn kreationisteille: suomalaiseen makuun tuntuu vain kovin ärhäkältä, liian mustavalkoiselta.

Itseänikin ärsytti muistaakseni kirjassa (on jo aikaa siitä kun luin) juuri tuo "uskonto on kaiken pahan alku ja juuri"-tyylinen ajattelu. Jo aikoinaan ristiretkin olivat lähinnä kirkon siunaamia ryöstöretkiä, joilla pyrittiin kartuttamaan rikkauksia ja omaa valta-asemaa.

Sam Harrisin kirjassa on mielenkiintoinen luku islamista. Siinä hän perustelee, että islamilainen kulttuuri on fundamentalismissaan tällä hetkellä huomattavasti länsimaista jäljessä. Parannuskeinoksi terrorismiin hän esittää elintason noususta seuraavan maallistumisen: kun islamilaisista valtioista tulee maallistuneempia, myös ääriryhmien toimintaedellytykset vähenevät.

Joonas Sillanpää kirjoitti...

Totta turiset!

Täytyypä etsiä tuo Sam Harrisin opus käsiin. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.