sunnuntai 2. maaliskuuta 2008

Jesper Svartvik: Bibeltolkningens bakgator

Jesper Svartvik: Bibeltolkningens bakgator. Synen på judar, slavar och homosexuella i historia och nutid. Verbum 2006. 417 s.

Näin pääsiäisen lähestyessä on otollinen hetki syventyä kriittisesti Raamattuun ja sen tekstien tulkintoihin paaston lomassa. Tämä koskettaa myös paatunutta ateistia ja agnostisismiin taipuvaista epäilijää. Oivallisen aseen tähän tarjoaa Lundin yliopiston dosentti Jesper Svartvik, jonka teos möyhii muhevasti useista näkökulmista uutta ja vanhaa testamenttia, kristillisyyden haaroja ja niiden suhdetta juutalaisuuteen, orjiin ja homoseksuaalisuuteen. Syytä onkin, sillä kristinuskon nimissä on syyllistytty kauheisiin karmeuksiin. Oikeutusta on haettu Raamatusta ja vedottu milloin mihinkin asiayhteydestä irrotettuun ja epäselvästi käännettyyn virkkeeseen.

Kristinusko on taustaltaan erikoinen uskonto. Juutalaisuudesta siinneenä se sulautui aluksi kreikkalaisuuteen, josta se ponnisti roomalaisten uskonnoksi. Rooman valtakunnan pirstouduttua kristikunta jakaantui karkeasti kahteen kuppikuntaan leviten leimallisesti eurooppalaiseksi uskonnoksi, joka syrjäytti kymmenien kansojen alkuperäiset uskomukset, toisaalta muokkaantui paikallisiksi varianteiksi. Käännöskukkasilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset. Kerrokset ovat kasaantuneet päällekkäin ja vierekkäin, oman identiteetin haku on vaatinut viholliskuvaa ja pesäeroa kaikista lähimmästä, juutalaisuudesta.

Kristinusko on myös paradoksien uskonto. 1620-luvulla rantautui Plymouthiin Mayflower-laiva tuoden joukon kristityn lahkon pakolaisia Englannista Pohjois-Amerikkaan, heidän muistoksi vietetään yhä kiitospäivää. Lähes samaan aikaan rantautui toisaalla kauppalaiva, jonka lastina oli afrikkalaisia orjiksi. Harva muistaa heitä.

Uuden Englannin siirtokuntalaiset julistautuivat vapaaksi kansakunnaksi 1776 ja perustivat Yhdysvallat. Itsenäisyysjulistuksessa korostetaan kaikkien ihmisten syntyvän vapaina ja olevan tasa-arvoisia. Thomas Jefferson ei kuitenkaan laskenut ihmisiksi värillisiä orjia ja naisia. Jefferson oli myös itse yksi suurimmista orjien omistajista.

Syitä miksi Amerikan orjuus kukoisti, on varmasti monia, mutta kristinuskon tulkinnan vaikutus on ollut ilmeinen ja hidastanut vapautusta. Taloudelliset syyt ovat tietysti painaneet paljon. Ruotsi esimerkiksi rikastui orjakaupasta merkittävästi. Paitsi että ruotsalaiset olivat innokkaimpia rahtaajia ja kauppiaita käyttäen siirtokuntiaan pesäkkeinä, taottiin kahleet pääosin ruotsalaisesta raudasta, joka edisti tulevan kansankodin hyvinvointia tuntuvasti ja loi kauppasuhteita tulevaisuuden tuotteille teollistumisen kiihtyessä... Mutta kristinuskoa ei voi sivuuttaa. Yhtä käsittämätöntä on orjien kääntyminen kristityiksi. He omaksuivat uskonnon, jonka nimissä heidät orjuutettiin.

Jesper Svartvik osoittaa jännästi miten tulkinnat ja väärinkäsitykset ovat ruokkineet orjuutta, ja miten kaikki kääntyi päälaelleen. Samoin tieteellisen perusteellisesti ja uutterasti hän esittelee myös juutalaisuuteen ja homoseksuaaleihin kohdistuneet ennakkoluulot.

Mieli tekisi kirjoittaa pidempi essee aiheesta, sillä Svartvikin teesien typistäminen muutamaksi tiiviiksi lauseeksi vääristäisi viestiä. Siihen en tässä ryhdy enkä edes referoi. Saatte lukea itse! Suosittelen.

Jotakin on kuitenkin pakko ahtaa tähänkin. Jesper Svartvik itse toteaa kirjansa pääteesin olevan, että raamatuntekstien tulkintahistoria voi toimia eettisenä korrektiivina tämän päivän raamatuntulkinnan prosessissa. Alkuperäisen tekstin kirjoittajan tarkoitusperät ovat voineet sumentua käännöksissä ja kontekstissa. Kirjoittaja saarnaa aivan toisesta aiheesta kuin mitä myöhempien aikojen ylemmät kulttuurikerrostumat omassa sosio-historiallisessa kontekstissaan luulevat lukevansa. Svartvikilla on tästä useita esimerkkejä.

Jesper Svartvik kritisoi kristinuskoa ylimielisyydestä ja sokeudesta toiseutta kohtaan. Kristityt väittävät uskontoaan avoimeksi, universaaliksi ja rajattomaksi - toisin kuin esimerkiksi juutalaisuus, joka määrittelee tarkasti sisäpiirinsä. Svartvikin mukaan kristityt eivät näytä ymmärtävän heidän avoimuutensa ja rajattomuutensa manifestoituvan muiden kustannuksella. Hän esittää kärjistetyksi esimerkiksi miltä tanskalaisista mahtaisi tuntua, jos heille tarjottaisiin mahdollisuutta tulla osaksi suur-ruotsalaista valtakuntaa sillä ehdolla, että he lupaisivat lopettaa tanskan puhumisen, lakkaisivat laulamasta tanskalaisia lauluja, eivätkä enää lukisi H.C. Andersenia, Karen Blixenia, N.F.S. Grundtvigia tai Sören Kierkegaardia. Svartvik kysyy, että olisiko tämä rajatonta universalismia vai suur-ruotsalaista suuruudenhulluutta. Svartvikin esimerkki ontuu, sillä Ruotsi ja Tanska ovat molemmat menettäneet menneisyyttään kristillistyessä, mutta myös säilyttäneet sitä ja kielikin on siinä prosessissa säilynyt ja rikastunut, mutta huolen kyllä ymmärtää.

Jesper Svartvikin kirja on parasta kulttuurianalyysia mitä olen aikoihin lukenut ja kohoaa lähes John Keeganin The History of Warfare (på svenska Krig och kultur, 2003), Rondo Cameronin A Concise Economic History of the World. From Paleolithic Times to the Present (på svenska Världens ekonomiska historia från urtid till nutid, 2001) ja Jared Diamondin Guns, Germs and Steel (på svenska Vete, vapen och virus. En kort sammanfattning av mänsklighetens historia under de senaste 13 000 åren, 1999) teosten rinnalle.

Ei kommentteja: