Wolf Haas: Kuolleista nousseet. Otava / Seven 2004. 157 s.
Keskellä sesonkia itävaltalaisessa laskettelukohteessa löydetään aamulla hiihtohissistä kaksi kuollutta. Murhatut ovat amerikkalaisia vanhuksia. Poliisi ihmettelee yhdeksän kuukautta, joukossa komisario Simon Brenner, ja luovuttaa. Brenner palaa paikalle yksityisetsivänä selvittämään mysteeriä, langat kiemurtelevat lopulta vuosikymmenten taa.
Johtuneeko kääntäjästä, mutta Haasin vahvuudeksi kehuttu nokkela kieli ei pyrähdä tässä teoksessa yläilmoihin. Tautologinen jankutus nostattaa lähinnä lukijan kiehumispistettä. Maisemakuvauksessakin Haasilla olisi rutkasti kohennettavaa, sijoittaahan hän tapahtumat kerrassaan upeisiin ympäristöihin, joiden loisto ei aivan välity kirjan sivuille asti. Juonellisesti teos on perusdekkarikamaa, eikä edes lähde yrittämään uskottavuutta. Sinänsä taiteellisen hienosti lukijan vanginnut alkuasetelma herättää odotuksia liki samankaltaisesta lopusta, mutta ei. Tempo tyrehtyy ja teos kangistuu kioskikirjallisuudeksi. Mutta mitäpä sitä tyrmäämään palkitun itävaltalaiskirjailijan tekelettä sen enempää: onhan se viihteenä aivan verratonta luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti