Ann-Marie Ivars & Lena Huldén (red.): När kom svenskarna till Finland?

Ann-Marie Ivars & Lena Huldén (red.): När kom svenskarna till Finland? Svenska litteratursällskapet i Finland 2002. s. 182

Asutushistoria on aina tunteita kuumentava keskustelunaihe. Historiantutkimusta ja arkeologiaa on ohjanneet monesti nationalismin sokaisemat asenteet. Kriittinen näkökulma on uupunut monelta oman kansansa suurta menneisyyttä aprikoineelta tutkijalta. Pitkään etenkin suurruotsalaiset fanaatikot väittivät Suomen ruotsinkielistä asutusta vuosituhantiseksi jatkumoksi, ja pitivät suomenruotsalaisia itäruotsalaisena heimona, joka periytyy aina Mälarinlaaksoa ja Varsinais-Suomea asuttaneen vasarakirveskansan ajoilta, tai ovat ainakin vähintäänkin viikinkien perillisiä. Näin komeasti ei asianlaita kuitenkaan nykytutkimuksen mukaan ole. När kom svenskarna till Finland? –antologia antaa kiehtovia viitteitä suomenruotsalaisten alkuperään ja ruotsalaisten alkuperään.
Sen tekstit antavat ymmärtää, että suomenruotsalaiset ovat vasta keski-ajalla, 1100-1300-luvuilla, tulleiden muuttajien jälkeläisiä. Määrällisesti muuttajia Mälarinlaaksosta ei ollut paljon, mutta se oli riittävän merkittävää siirtolaisuutta säilyäkseen. He muuttivat vanhan suomalaisasutuksen keskelle, ja saivat kasvatettua määräänsä ruotsalaistamalla suomalaisia. Lisäksi uudet vallanpitäjät muodostivat keskuksia linnoituksilla, aivan kuten 400-, 500-luvuilla Mälarinlaaksossa. Ahvenanmaakin ruotsalaistui vasta viikinkikauden jälkeen, väitetään antologiassa. Kirjoittajat eivät sulje pois etteikö viikinkiaikanakin olisi ollut siirtolaisuutta Suomeen, mutta he katsovat sen olleen sen verran vähäistä ettei siitä ole jäänyt jälkiä.
Kielellisesti ruotsi on varsin nuori kieli, joka on muovautunut kansainvaellusten jälkeen Mälarinlaaksoon asettuneiden ihmisten keskuudessa, ja alkanut olemaan oma kielensä vasta 1300-, 1500-luvulla. Suomenhan katsotaan muotoutuneen jo kolmisentuhatta vuotta sitten. Tutkijat eivät myöskään pidä muinaista vasarakirveskansaa, jolta on lainautunut runsaasti sanastoa ja kulttuuria suomalaisuuteen, ruotsalaisena. Sen alkuperää ei voida varmuudella sanoa. Oman käsitykseni mukaan kyseessä on saattanut olla silti jokin kadonnut germaani/balttikansa, joka on sekoittunut ja sulautunut suomalais-ugrilaisiin.
Joka tapauksessa muuttoliike on aina ollut vilkasta Itämerellä ja ihmiset ovat menneet ja tulleet edestakaisin ristiinrastiin ja vaihtaneet kieliä, kulttuurit ovat kopioituneet ja uusiutuneet, ja hävinneet.
Ilmasto on myös muuttunut. Jääkauden jälkeen ollut lämpökausi viileni nopeasti noin 2 500 vuotta sitten ja autioitti Pohjolaa. 900- ja 1200- lukujen välissä koettiin uudestaan lämpimä aika, jolloin talvet olivat vähälumisia ja jalopuut kasvoivat kaukana pohjoisessa. Se edesauttoi Mälarinlaaksossa väestöräjähdystä, ja Svea riken yhdistymistä ja laajentumista. Kesti silti kauan ennen kuin esimerkiksi Norrlanti ja Gotlanti Skoonesta puhumattakaan integroitiin siihen. Suomi integroitiin ennen niitä.
Historian tutkiminen pelkästään yksisilmäisesti nationalistisin lähtökohdin vääristää kuvaa menneestä pahasti.