Entrepreneurship in Business and Research. Essays in Honour of Håkan Lindgren. Edited by Magnus Henrekson, Mats Larsson and Hans Sjögren. Handelhögskolan i Stockholm, Institute for Research in Economic History 2001. 360 s.
Henkilöiden merkkipäivien kunniaksi kirjoitetut antologiat ovat mielenkiintoinen ilmiö. Etenkin, jos ne ovat tarkoitettu myös laajempaan levitykseen. Lukija tulee miettineeksi eikö antologiaa olisi saatu kasaan ilman henkilöpalvontaa. Oma reaktio ainakin on ollut tämän kategorian kirjoihin ollut automaattisesti kavahtava, ehkä on tullut nautittua neuvostokirjallisuutta yliannostus. Mutta joskus kavahtaa ihan syyttäkin.
Tukholman kauppakorkeakoulun taloushistorian professorin 60-vuotisjuhlan kunniaksi kirjoitettu antologia on kiinnostavaa luettavaa. Tarkoitus oli poimia pari esseetä, mutta sivuja harppoessa silmät nauliutuivat ja sitä huomasi uppoutuneensa milloin mihinkin. Toki antologialla on kattoteema, mutta esseitä lukiessa kyllä toteaa sen olevan melkoisen lavean.
Kirjassa käsitellään muun muassa kreikkalaisten pankkien modernisaatiota diktatuurin jälkeen, tutkitaan skottilaisia pankkeja 1800-luvun alussa, käsitellään Joseph Schumpeteriä ja sovelletaan hänen ajatuksiaan kahteen kohteeseen Ruotsin taloushistoriassa, tarkastellaan verotusta Ruotsissa, verrataan konkursseja Ruotsissa ja Yhdysvalloissa ja yrittäjyyden jatkamista niiden jälkeen ja lentoliikenteen lapsuuden kasvukipuja Ruotsissa 1900-luvun alussa.
Susanna Fellman ja Riitta Hjerppe kirjoittavat Strendbergin tupakkatehtaan laajentumisesta Ruotsiin 1900-luvun alussa. Se oli Suomen ensimmäisiä monikansallisia yhtiöitä ja kahmaisi Ruotsin tupakkamarkkinoista puolet. Yhtiö oli merkittävä työllistäjä Ruotsissa, kunnes 1914 tupakantuotanto kansallistettiin.
Magnus Henreksonin yrittäjyydestä ja Ruotsin mallia käsittelevästä tekstistä silmään pistää tilasto vuodelta 1991, joka kuvaa maahanmuuttajien yrittäjyyttä Ruotsissa. Suomalaiset ovat häntäpäässä, jopa alle kantaväestön. Turkkilaiset ovat kolme kertaa ruosuja hanakkaampia perustamaan yrityksiä. Pahnanpohjimmaisina ovat chileläiset, jotka ovat erittäin laiskoja perustamaan yrityksiä Ruotsissa. Henrekson ei lähde analysoimaan sen kummemmin tilastoa, mikä selittyy varmasti suurelta osin maahanmuuttajien rakenteella, koulutustaustalla, poliittisilla asenteilla ja lähtöalueen toimeentulokulttuurilla ja sijoittumisella Ruotsiin.
Antologian jokaista kirjoitusta olisi kiva referoida, mutta ylitse muiden poikkeavuudellaan menee ehdottomasti viimeinen Lennart Samuelsonin essee neuvostoliittolaisista sota-teollisen kompleksin yrittäjistä ennen suuria puhdistuksia. Hän herkuttelee ajatuksella miten olisi käynyt, jos ei stalinistinen hirmukoneisto olisi vainoharhaisuudessaan vanginnut ja murhannut keskeisiä innovaattoreita ja pyyhkinyt koulutettua upseeristoa pois elävien kirjoista.
Strategiassa kehiteltiin syvälle vihollisen selustaan iskeviä liikkuvia joukkoja. Painotusalueita olisivat olleet raskaat pommikoneet, jotka olisivat kylväneet tuhoa kaupungeissa ja olleet psykologisesti tehokas pelote sekä maahanlaskujoukot, jotka olisivat ottaneet haltuun taktisesti tärkeitä kohteita. Niitä olisivat tukeneet massiiviset panssarijoukot, jotka olisivat rynnineet karmivasti vihollisen linjojen lävitse. Stalin kuitenkin henkilökohtaisesti tuhahti halveksuen suunnitelmille. Pommikoneita ei rakennettu kuin pari, tärkeimmät strategit ja keksijät joko tapettiin tai vangittiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti