"Bäste bröder"

Ylva Hasselberg & Tom Petersson (red.): "Bäste bröder". Nätverk, entreprenörskap och innovation i svenskt näringsliv. Gidlunds förlag 2006. 365 s.

Joukko johtavia ruotsalaisia taloushistorian tutkijoita on raaputtanut Ruotsin elinkeinoelämän verkostoja 1900-luvulla. Yhdeksän kirjoittajan joukossa on myös oma ohjaaja FD Therese Nordlund Tukholman yliopiston taloushistorian laitokselta, hän kertoo Axel Ax:son Johnsonista ja Johnsonkonsernista.

Verkostoista ja verkottumisesta on kohkattu viimeisen vuosikymmenen aikana niin, että sanat on melkein kulutettu puhki. Muun muassa Manuel Castells nosti ilmiön pinnalle ja nyt on taloushistorian tutkimuskin innostunut laajemmassa määrin tarkastelemaan niiden vaikutusta.

Etenkin uusklassisissa talousteorioissa ovat korostuneet yksilöt, joita on riivannut sietämätön itsekkyys ja häikäilemätön omaneduntavoittelu. Sellaiset strategiat ovatkin toimineet siirtymätalouksissa ja markkinoilla, joilla pelisäännöt ovat olleet epäselvät ja kehittymättömät, maissa, joissa instituutiot ovat vasta muotoutumassa. Villi länsi 1800-luvulle asti Yhdysvalloissa ja Venäjä 1990-luvulla ovat näistä hyviä esimerkkejä.

Ruotsissa sen sijaan röyhkeä peli ei oikein ole vedellyt sitten viikinkiaikojen. Väkivaltaisia yhteiskunnallisia mullistuksia ei maa ole kokenut, vaikka jännitteet ovat olleet rajuja. Sahateollisuudessa lakkoja tukahdutettiin raa´asti 1800-luvun lopulla, Tukholmassa mellakoitiin rajusti 1917, mutta selvittiin ilman kuolonuhreja. 1920-luvulla Ruotsissa lakkoiltiin tiheimmin Euroopassa. Ådalenissa armeija ampui mielenosoittajia 1930-luvulla, sen jälkeen meno on ollut hillitympää ja työmarkkinaosapuolet ovat vääntäneet kättä melkoisen sivistyneesti joitakin tukkanuottasia lukuunottamatta. Etniset vähemmistöt on tukahdutettu ja niitä on hävitetty modernisaatiolla. Eurooppaa raunioittaneet suursodatkin ovat hönkäilleet ainoastaan vierestä. Olot ovat siis kaikin puolin olleet vakaat, ja 1800-luvulta lähtien yrittämiselle erityisen suotuisat. Oikeusjärjestelmä on vetänyt selkeät raamit.

Menestymiseen on tarvittu hyviä vuorovaikutustaitoja ja suhteita mahdollisimman laajoihin kontaktipintoihin, ihmisiin, jotka ovat olleet päättävissä asemissa.

Kirjan tutkielmat kattavat isoja osia Ruotsin elinkeinoelämästä. Pääpaino on perhe-(suku-)yrityksissä ja niiden voimahahmoissa sekä eliiteissä, mutta tarkastelua ulotetaan myös poliittiseen uusaatelistoon, joka kohosi 1900-luvulla ammattiyhdistysliikkeen ja sosiaalidemokraattisen puolueen symbioosissa merkittäväksi tekijäksi Ruotsin talouselämässä. Sosiaalidemokraatit esimerkiksi hallitsevat edelleen Ruotsin hautausbisnestä. Rakennusalalla sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysliike on myös mahtitekijä. Carina Gråbacke kertoo kiehtovasti Knut Johanssonista ja Riksbyggenistä. Knut Johansson oli rakennustyöväenliiton pitkäaikainen puheenjohtaja, kansanedustaja, istui sosiaalidemokraattisen puolueen johdossa ja oli ay-liikkeen omistamien rakennusliikkeiden johtajana. Samanaikaisesti. Puolue junaili kunnissa tontteja pilkkahinnalla yhtiöille, Puolue päätti halvoista valtionlainoista, Puolue junaili lakeja... Eturistiriitaa ei haluttu nähdä, eikä reilua kilpailua sallia.

Niinpä esimerkiksi matkatoimistoalalla, jolla Puolue kokeili liiketoimintaa, rämmittiin, koska jouduttiin toimimaan markkinoiden ehdoilla. Ei voitu lennättää Puolueen jäseniä etelän lämpöön halvalla, vaan toiminnan piti kannattaa. Lehtimarkkinoillakaan Puolue ja ammattiyhdistysliike eivät pärjänneet.

Mats Larsson analysoi Bonnieria artikkelissa "Succession och nätverk. Bonnierföretagen i media och industri 1952-1990". Larsson osoittaa kuinka elintärkeitä suhteet verkostoissa ovat. Bonnierin suvun verkostot olivat painottuneet media-alalle, heillä oli heikosti linkkejä teollisuudessa. Siksi Larssonin mielestä Bonniereiden bisnekset sujuivat osiltaan kehnosti teollisuudessa, mutta kukoistivat tiedotusvälineissä ja kustannuspuolella.

Erittäin makoisa on myös kirjan johdatus alan tutkimukseen. Lähes satasivuisen älykkään johdannon lopuksi on 12-sivuinen lähdeluettelo. Sitä täydentävät jokaisen kirjoittajan omat lähdeluettelot, joten jatkoluettavaa löytyy runsaasti sitä kaipaavalle.
Ylva Hasselberg & Tom Petersson ovat kirjoittaneet lopuksi analyysin kirjan annista. Kovin pitkälle meneviä päätelmiä eivät he ole valmiita vetämään, mutta toteavat kirjan peilaavan markkinoiden ja verkostojen välistä suhdetta. Keskeisin päätelmä on yritysten nelikenttäjako: "Det entreprenöriella nätverksföretaget, Det rena nätverksföretaget, Det marknadsstyrda företaget, Det imploderande företaget".