Vasili Grossman: Kaikki virtaa

Vasili Grossman: Kaikki virtaa. WSOY 1991. 250 s.

Keväällä julkaistun tutkimuksen mukaan 90 prosenttia ruotsalaisnuorista ei tiedä mikä oli gulag. Iso osa kuvittelee myös, että kommunismi on tuonut jotain hyvää maailmaan.
Vasili Grossmanin Kaikki virtaa (Vsyo techyot) on tylyä luettavaa. Kirja kertoo 30 vuotta elämästään vankileirillä syyttä viettäneestä miehestä, joka vapautuu. Ystävyydet ovat kylmenneet, tuttavat ovat petollisia. Kaikki yrittävät selviytyä brutaalisssa, järjettömässä yhteiskunnassa. Rinnalla kerrotaan koskettavasti joistakin tuhoutuneista ihmiskohtaloista. Teos harhautuu filosofisoimaan monisivuisesti vapaudesta ja Venäjän ainaiselta tuntuvasta diktatuurista sekä Leninin ja Stalinin terrorista. Loppu kuitenkin kuittaa taiteellisuudessaan tämän harha-askeleen rakenteeseen aiheuttaman särön oivasti.
Kirjan ankara yhteiskuntakritiikki on hämmentävää ja uskaliasta. Se on ilmestynyt jo 1963, Stalinin kuoleman jälkeisessä hengähdystauossa. Suomennettu se on valitettavasti vasta Neuvostoliiton luhistuessa. Mitenköhän moni 1970-luvun Suomen taistolainen olisi luopunut aatteestaan jo heti kättelyssä, jos olisi saanut luettavakseen Grossmanin kirjan? Siihen ei saane koskaan vastausta.
On käsittämätöntä miten ihmiset ovat sokeita julmuuksille ja miten väkivalta purskahtelee vuosikymmenistä toisiin. On hämmästyttävää miten eri aatteiden nimissä pauhaavat fanaattiset fundamentalistit saavat räyhätä ja pilata toisten elämiä vuosisadoista toisiin. Eikö sille tule koskaan loppua? Mitä se muille kuuluu miten yksilö oman elämänsä muovaa tai mitä hän ajattelee, jos se ei rajoita muiden vapauksia tehdä samoin?