Suomalaisesta on aina mielenkiintoista kuulla mitä muut meistä ajattelee. Ei se ole ainutlaatuista. Esimerkiksi portugalilaiset utelivat helmikuussa siellä käydessä mitä Suomessa ajatellaan Portugalista ja miltä portugalin kieli kuulostaa suomalaisen korvaan.
Saksalainen Wolfram Eilenberger päätyi Suomeen suomalaisnaisen perässä. Minun suomalainen vaimoni kertoo lämminhenkisen humoristisesti kulttuurien välisistä kohtaamisista ja siitä miten saksalainen kokee suomalaisuuden. Häiritsevää on paikoittainen epätarkkuus ja hutilointi, mutta siitä huolimatta (kunhan kirjaa ei käytä lähteenä) se on kiehtovaa kamaa. Esimerkiksi Mannerheimia tituleerataan kenraaliksi. Hän myös väittää ettei Suomessa ole saksanpaimenkoiria (vaikka se on toiseksi suosituin koirarotu Suomessa) ja että suosituin olisi suomenpystykorva, joka oikeasti ei edes ole kymmenen suosituimman listalla.
Kirja pursuaa suomalaisuuden ylistystä. Kovin kriittistä asennetta ei ole. Kärjistetty liioittelu on osuvaa. Sisäänupotetut tarinat toimivat. Toisaalta juuri suomalaisten vaikeus ottaa vastaan kehuja noteerataan. Suomalaisen kuuluu vähätellä itseään.
Suomessa on silti suuria yhteiskunnallisia ongelmia joilta ummistamme osin silmiämme. Kenties olemme niihin tottuneet. Uusi-Seelantilaisen ministerin kommentit osuvat monilta osin kohdilleen. Viimeksi tänään Varsovasta palatessa Helsinki-Vantaan lentokentän Alepassa pisti silmään iltapäivälehtien lööpit uusimmasta kouluammuskelusta. Koska kuolonuhreja ei tullut ei sitä uutisoitu laajasti maailmalla. Nopealla haulla löytyy maininta turkkilaisesta lehdestä.
Kliseitä siis käsitellään Wolframin teoksessa, eikä niitä pyritä purkamaan vaan vahvistamaan. Miljöönä on metsäläinen maalaisympäristö. Suomalainen nainen tuntuu täydelliseltä. Suomalaiset naiset näyttävät pörräävän ulkomaalaisten miesten perässä.
Suomalaisena miehenä kokemukset suomalaisista naisista on toisenlaisia. Mukaviakin on, mutta kohdalle on sattunut liian monta kamalaa, ettei voi enää pistää yksittäistapauksiksi vaan voi yleistää. Blogin lukijakunta koostuu lähinnä suomalaisista naisista, joten näillä kommenteilla menetän varmasti monta lukijaa. Mutta jos nainen yrittää tappaa kämppiksensä juopuneen mieskaverin vetämällä sängystä ulos pakkaseen sammumaan kämppiksen ollessa vessassa (joka palatessa luuli miehen lähteneen itse), tai jos lopettaa seurustelun kääntämällä yllättäen mitään sanomatta selkänsä tai viivyttää vastauksia, jättää tulematta treffeille eikä ilmoita eikä sitten vastaa puhelimeen... Elämä jatkuu. En ole katkera. Enkä muistele menneitä. Olette te suomalaiset naiset ihaniakin. Ainakin jotkut.
Jos siis jaksaa lukea humoristista pakinaa, jossa palvotaan suomalaista naista ja nauretaan suomalaiskulttuurin kummallisuuksille, niin luvassa monta naurunpyrskähdystä tämän kirjan parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti