Ihmismieli on arvaamaton. Aivot on herkkä elin, jonka pienilläkin vaurioilla on vakavia seurauksia. Pahinta on, jos ne on ilmaantuneet salakavalasti eikä itse tajua tarkkailevansa todellisuutta vääristyneenä.
Neurologian professori Oliver Sacksin klassikoksi väitetty kirja Mies joka luuli vaimoaan hatuksi koostuu paristakymmenestä potilaskertomuksesta. Ne ovat kuin esseistisiä novelleja, jotka purkautuvat tosi tapahtumista. Ne kuvaavat ihmismielen herkkyyttä. Siitä miten helposti liukuu normatiivisesta tavasta hahmottaa maailmaa.
Potilaat ovat muun muassa vanhuksia, kehitysvammaisia, autisteja, kasvainten kiduttamia, touretten syndroomasta ja korsakovin oireyhtymästä kärsiviä.
Kun on saanut elää oman käsityksen mukaan ilmeisen normatiivista elämää (senkin voi tietysti muut kyseenalaistaa), on vaikea huomata miten arvokkaita esimerkiksi aistit ovat tietoisuudelle. Kun joku niistä lakkaa toimimasta, ollaan uudessa maailmassa. Sen verran itsestäni tiedän, että luultavasti varhaislapsuudessa päähäni kohdistuneen voimakkaan iskun seurauksena olen osittain sokea. Aivoni eivät sitä käsitä vaan korjaavat automaattisesti kyseisen sokean alueen. Normaalissa arjessa siitä ei ole häiriötä, mutta tarkkuutta vaativissa tehtävissä todennäköisesti saatan möhliä esimerkiksi numerosarjoissa kun aivot täydentävät huomaamatta keskiosaa. Tavanomaisessa näöntarkastuksessa sokeuttani ei oikein havaita, vasta silmälääkärin perusteellisemmissa tutkimuksissa.
On myös harhaanjohtavaa määritellä mikä on normaali todellisuus. Jokainen meistä tulkitsee aistimaansa maailmaa hivenen eri lailla. Jokaisella on puutteensa, vajavuutensa ja vahvuutensa.
Aistimaailmaamme vaikuttavat sairaudet, päihteet ja vammat.
Sacksin kirja ei täysin vastannut odotuksia. Luettavaa se silti oli. Nimikkotarina oli koskettava kertomus miehestä, joka oli menettänyt otteensa erottaa ja tunnistaa kasvoja. Musiikki piti hänet elämässä kiinni. Muuten hän oli liukunut kummalliseen maailmaan.
Kirjassa on vaikeista muistinmenetyksistä kärsiviä, joiden elämä päättyi vuosikymmenten päähän ja tämä hetki on arvoitus, joka pyyhkiytyy heti pois. Osa jutuista on tahattoman hauskoja, useimmat surullisia kohtaloita kanssaihmisistä, joiden aistit ovat pettäneet.
Jos ei muuta niin kirja kannustaa kaikkia elämään hetkessä ja nauttimaan kokemastaan täysin sielun voimin, koska ei tiedä koska esimerkiksi syöpä muuntaa persoonallisuuden ja estää kokemasta todellisuutta täysipainoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti